Loppuvuosi 2013

Heinäkuussa tapasin porojen lisäksi pikkukoiran, kanat ja sukulaiset. Käytiin Ohtakarissa, Kokkolassa ja Hangossa, jossa nähtiin Tall Ships Racen Stavros Niarchos. Käytiin Tallinnassa ja vietettiin yksiä mukavia synttäreitä.

Elokuussa myin kirppiksellä tavaroita (miksi täällä ei ole yhtään tyhjempää?). Kansainvälisenä majakkapäivänä seikkailimme Gustavsvärnillä ja nopsia kun olemme, ehdimme vielä vohveliravintolaan, kun kerran oli ravintolapäiväkin. Uusi Pirkka-pöytälevy tuli ja samoin yksi jakkara, jonka sain erikoishintaan kaikesta riesasta. Olin iloinen ja tyytyväinen.

Syyskuussa oli kahdet muuttotalkoot (ja lokakuun alussa vielä yhdet...). Ehdin silti myös Vapriikkiin katsomaan terrakottasotureita. Kiinassa on kuulemma tullut tai tulee tänä vuonna voimaan laki, joka kieltää niiden viemisen ulos maasta edes näyttelyihin. Saattoi siis olla viimeinen mahdollisuus nähdä niitä Kiinan ulkopuolella. Aloitin blogitauon.

Lokakuussa opettelin fasilitoinnin alkeita Haikon Kartanossa; ehkä hienoin hotelli, missä olen koskaan ollut (valtava huone sohvaryhmineen ja parvekkeineen...). Kurssistakin jäi jotakin mieleen ;-) Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla Valamon luostarista saadulla lipulla. Blogitauko.

Marraskuussa ehkä satoi koko ajan - en muista kun töissä oli niin paljon (onneksi kiinnostavaa) tekemistä. Löysin uimahallin 30 kerran rannekkeeni, jonka olin täysin unohtanut. 23 kertaa käyttämättä ja viimeinen voimassaolopäivä 30.12.2013. H I E N O homma! Aloitin raivoisan uinnin. Silti en voinut jättää välistä joulumyyjäisiä Hangossa (superhyviä lanttu- ja porkkanalaatikoita, jotka tulivat syödyksi paljon ennen joulua). Blogitauko venyi.

Joulukuussa uin, uin ja uin, yhdellä viikolla 6 kertaa eli 6.700 metriä. Muut viikot eivät menneet yhtä hienosti. Kävin slaavilaisessa kirjastossa ja osuin Tuomaan markkinoille Senaatintorille. Lopulta tuli joulu ja loma ja pohjoisen lumi ja rauha.

Uintisaldoksi tuli 18 kertaa = 20.200 metriä. Ihan hyvin tällaiselta laiskimukselta!

Alkuvuosi 2013

Tammikuussa näyttää olleen lauhaa ja minulla kuvaustauko (kolme kuvaa koko tammikuussa). Sen sijaan kokeilin japanilaista kirjansidontaa.

Helmikuussa osallistuin valokuvanäyttelyyn ja nautin Hangon hangista.

Maaliskuussa Hangossa oli vuosisadan jäät. Eikä minulla luistimia mukana! Tosin ei ehkä olisi ollut rohkeuttakaan, oli se sula meri niin lähellä. Sen sijaan kannustin Suomen joukkueet kaksoisvoittoon muodostelmaluistelun nuorten MM-kisoissa.

Huhtikuussa matkustin sadunhohtoiseen Istanbuliin. Koko kuukausi menikin sitten Istanbul-huumassa.

Toukokuu oli normaalia arkea, auto meni katsastuksesta läpi ilman virallista huomautusta kuskin sivupeilistä (vaihdatin sen seuraavassa huollossa niin kuin olin aikonutkin). Muistin tehdä veroilmoituksen.

Kesäkuussa kävin Helsingissä kurssilla. Hankin uusia kodinkoneita; jääkaapin ja hellan. Ja sen Pirkan! Joo, ja valitin siitä.

Viisi tunnustusta

Sain Istanbulin Mineltä haasteen kertoa viisi asiaa itsestäni ja tässä ne ovat (itsestä on aina mukava puhua ;-)):

1. Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin: Silmälasit/piilolinssit, lääkkeet, kotiavain, kännykkä ja rahaa. Tylsä lista, mutta ilman näitä arki olisi aika hankalaa. Ja jos totta puhutaan, mukavuudenhalun takia listaan pitäisi lisätä auto.

2. Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
- Aili Somersalo - Mestaritontun seikkailut, maailman ihanin satukirja
- Mary Stewart - Kristalliluola
- Tauno Olavi Huotari ja Pertti Seppälä - Kiinan kulttuuri
- Tricia Guild - Pattern
- Kalevala, kuuluu olla kirjahyllyssä, vaikka ei olisi lukenutkaan
Ja extrana Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin, minulle ajankohtainen matkakertomus vuodelta 1947.

3. Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta: Ilmari Tapiovaaran Pirkka-ruokailukalusto (pöydät ja penkit) ja Anu Turusen taulu kahden jo omistamani lisäksi. Ja ilmeisesti uusi kannettava tai ainakin oikeasti toimiva langaton yhteys, koskapa tämä homma tökkii koko ajan...

4. Viisi paikkaa, joihin haluaisin matkustaa:
- Lhasaan Tiibetiin
- Egyptiin, mieluiten Niilin-risteilylle, jotta näkisin Kairon, Luxorin ja Assuanin samalla kertaa
- Norjaan jäämeren rannalle
- kaupunkiin, joka aiotaan siirtää kaivoksen tieltä eli Kiirunaan
- Gansuun Kiinaan, sinne, mihin muuri päättyy. Kiinalaisten mukaan muuri kuvaa lohikäärmettä; pyrstö on Gansussa ja pää meressä Shan Hai Guanissa. Siellä olen käynyt, joten pyrstökin pitäisi nähdä.

5. Viisi (kaksitoista) adjektiivia, jotka kuvaavat minua: Vaihtelunhaluinen, kotona viihtyvä, pikkutarkka, boheemi, rauhallinen, avoin. Olen joskus tehnyt netissä sellaisen tiimiroolitestin ja tulokseksi sain Takoja: Vauhdittaja, esteiden raivaaja, voimakastahtoinen, dynaaminen, viivytyksissä kireä, kärsimätön. Joten riippuu tilanteesta ;-)

6. Viisi lempiruokaani: itämainen kanakeitto (oma sovellus), pekinginankka, kaalilaatikko + puolukkahillo, maukas borssikeitto (saan liian harvoin) ja intialainen ruoka yleensä aina.

7. Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa: Tee asioita, joista tulee hyvä mieli. Ole kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Nuku tarpeeksi. Älä murehdi huomista. Katsele maailmaa avoimin mielin ja kiinnostu uusista asioista.

Laitan tämän haasteen eteenpäin Tyrnien ja tyrskyjen Sarpulle ja Ilo elää -blogin Sesselle.

(Liika valo teki tauluista sameannäköisiä, mutta päätin pärjätä näillä kuvilla ja saada postauksen valmiiksi ennen kuin yhteys taas pätkii...)

11 + 11 + 11 + 11

Hurmioitunut antoi paljon mukavaa puuhaa harmaille aivosoluilleni ja mielelläni laitoinkin ne töihin.

Homma menee näin:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi.
- Vastaa haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Ilmoita heille, että heidät on haastettu.

Yksitoista asiaa minusta sekalaisessa järjestyksessä:

- En osaa leipoa tavallista pullaa, mutta kampanisut kyllä onnistuvat.
- Näin talvella hiihtelen kotona useimmiten verkkareissa, villasukissa ja villapuserossa (vaikka ei täällä kylmä ole).
- Tykkään puhtaista, kirkkaista väreistä.
- Ostan aina joululahjoja myös itselleni.
- En jaksa ihmisiä, joilla on jatkuva pätemisen ja oman itsensä esille tuomisen tarve.
- Tykkään keskittyä siihen, mitä kulloinkin teen.
- Haluaisin nähdä revontulia useammin.
- Tärkeimpiä asioita elämässä ovat läheisten hyvinvointi, oma terveys ja kyky löytää ja olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita omassa elämässä on. (Oho, menipä syvälliseksi ;-))
- Yritän vähentää tavaraa tänäkin vuonna.
- Uskon, että oma asenne ratkaisee monessa asiassa.
- Haluaisin - kuten hietzukin - ostaa enemmän taidetta.

Hietzun kysymykset minulle:

1. Miksi perustit blogin? Olin ostanut järkkärin ja halusin tohkeissani näyttää kuviani muillekin. Luin muiden blogeja ja bloggaaminen tuntui innostavalta.

2. Mikä saa sinut hymyilemään useimmin? Tahaton tilannekomiikka missä ja milloin tahansa. Mutta myös ihan tavallinen päivä, jolloin elämä tuntuu mukavalta.

3. Mistä et tahdo luopua? Taidosta tehdä omin käsin yhtä sun toista.

4. Mistä voisit luopua? Ajoittaisesta jalkakivusta ;-)

5. Mitä harrastat? Ulkoilua kamera kaulassa, ikonimaalausta, satunnaisesti matkailua ja liikuntaa, laiskottelua, lukemista ja käsillä tekemistä.

6. Mitä seuraat tv:stä? Uutiset, asiaohjelmia, muodostelma- ja taitoluistelua lähes aina kun sitä tulee (ellen istu katsomossa), joskus kiinnostavia taiteeseen/kulttuuriin liittyviä ohjelmia. Isot ja pienet, Poirot, Pirunpelto ja Sydämen asialla silloin tällöin. Uusi Sherlock oli myös hyvä. Maailma ei kaadu, vaikka joku ohjelma menisi ja usein meneekin ohi.

7. Kaunein suomalainen kaupunki jossa olet käynyt? Kaksi on ylitse muiden: Kuusamo, jonka ei pitäisi olla kaupunki ollenkaan, sillä parasta siellä on luonto, tunturit, järvet ja joet. Hanko, sen villat, rannat ja meri.

8. Millaisista blogeista pidät eniten? Blogeista, joissa tehdään muuta kuin maalataan kaikki valkoiseksi ja joiden kuvista näkee, mitä ne esittävät. Haluaisin löytää uusia taiteeseen liittyviä blogeja luettavaksi.

9. Keräiletkö jotain, mitä? Kirjoja (en kaunokirjallisuutta), taidetta (pienessä mittakaavassa), kiinalaisia tavaroita tulee hankituksi joka käynnillä. Tykkään kauniista tavaroista ja siksi varmaan koti onkin täynnä kaikenlaista.

10. Viimeisin museo/galleriakäynti, missä? Städel-museo Frankfurtissa joulukuussa.

11. Mistä nautit? Elämästä; kaikki on hyvin.

Nämä 11 blogia/blogistia haastan mukaan:

Caijsa Mortensdottir
Koivukuja
Kotomo
Maijja
Markka-aika
Matkatar
Luminen elina
Niittykallio
Sufferiinan salonki
Säteitä ja häivähdyksiä
Töölön tyllerö

Ja tässäpä kysymykset:

1. Mikä bloggaamisessa on parasta?
2. Sano joku arjen pieni ilo.
3. Missä mieluiten asuisit?
4. Oletko talvi-, kevät-, kesä- vai syksyihminen ja miten se ilmenee?
5. Mikä on tylsintä tällä viikolla?
6. Mitä mukavaa odottelet?
7. Mitä maukasta ja helppoa ruokaa osaat tehdä?
8. Minkä taidon haluaisit itsellesi?
9. Mihin kysymykseen haluaisit vastauksen?
10. Mistä unelmoit nyt?
11. Jos on pakko valita: Lähdetkö vai jäätkö?

Itsenäisyys

S-marketin eteisessä seisoi vanha mies harmaassa sotilaspuvussa, joku kunniamerkkikin rintapielessä. Kädessä keräyslipas ja tummansinisellä kankaalla päällystetty levy ja levyssä pieniä siniristilippuja. Tuskin vilkaisin häntä, kävelin ohi kuten kaikki muutkin. Ulkona vasta tajusin.

Hän oli oikea ihminen, joka oli ollut sodassa, jotta meillä olisi kaikki tämä. Häpesin omaa kiittämättömyyttäni ja hyvinvointimme itsestään selvänä pitämistäni. Palasin autolta takaisin ja tungin lippaaseen kaikki taskusta löytyneet kolikot. Kiitokseksi sain hyvän itsenäisyyspäivän toivotuksen ja siniristilipun.

Valokuvatorstai: Mitä välii

On aika sikapaljon välii, haluaako mennä vasemmalle ja heittäytyä alas näkötornista vai mennä oikealle istuskelemaan käsi kädessä jonkun tärkeän ihmisen kanssa ja nauttimaan merimaisemasta...

Lisää Mitä välii -kuvia täälla.

Toinen kierros

Vaikka en ole saanut muuta aikaiseksi, olen äänestänyt, molemmilla kierroksilla. Ja valinta oli maailman helpoin.

Käyttäkää tekin oikeuttanne, kun se oikeus on meille annettu ;-D

Tartuin haasteeseen

Kirjailijatar kehotti kertomaan itsestä jotain yllättävää. Tottahan toki, ilman muuta! Tohkeissani aloin heti pohtia jotain kertomisen arvoista. Tästä se lähtee, olkaapa hyvät:

1. Olen aloittanut työurani kirjaston satutätinä ja istuttamalla metsää.

2. Viipurin-reissulla sain ensin sydämellisen halauksen papilta, ihan yllättäen. Ja sitten valkoinen kissa heittäytyi kaverikseni. Kissan toinen silmä oli sininen ja toinen keltainen.

3. Haaveeni on kirjoittaa joskus satukirja. Kirjan päähenkilöt ovat jo valmiina ja niin on kirjailijanimenikin.

4. Olen ollut talkoolaisena Valamon luostarissa.


5. Olen marssinut sisään kampaamoon, kysynyt, missä on vessa, käynyt vessassa ja lähtenyt ovesta ulos. Eikä tämä herättänyt minkäänlaista kummastusta kampaajissa eikä asiakkaissa.

6. Olen luistellut aikuisena muodostelmajoukkueessa.

7. Olen juonut muurahaisviinaa.

8. Ja syönyt ankansydäntä.


Ja tässä extra:
9. Olen huristellut Rhodoksen hiekkaisilla vuoristoteillä mopolla. Yksin, ilman kypärää ja ilman huolen häivää!

Kuka ottaa kopin?

Stressitöntä viikkoa!

Nonna haastoi kaikki viettämään stressitöntä viikkoa - siispä kaikki mukaan! Itse myöhästyin aloituksesta, mutta en ota siitä paineita ;-D Otan loppuviikon rennosti.


Mutta miten voi päästä stressittömään olotilaan? Työ aiheuttaa monelle stressiä, niin minullekin ennen. Nykyään ajattelen, että jos työpäivä ei riitä töiden tekemiseen, hommat jatkuvat seuraavana päivänä. Pitäisi muistaa pitää itsestä huolta, nukkua riittävästi (liian vähän nukkuneena kaikki huolet tuntuvat sata kertaa isommilta), liikkua (siitä saa hyvän mielen aina) ja syödä terveellisesti.


Helppo näitä ohjeita on muille antaa; en itsekään pysty niitä lähellekään aina noudattamaan. Mutta oma olotila kyllä kertoo, milloin on aika taas ryhdistäytyä. Työstressistä kärsivän pitäisi muistaa että työn ei ole tarkoitus tappaa tai sairastuttaa. Olen ihan varma, että omalla mielialalla on yhteys sairastumiseen, olipa se sitten työuupumus, aivoinfarkti, syöpä tai joku muu vakava sairaus. Samaa sanoi juuri yhtenä päivänä rintasyövän vuosi sitten sairastanut työtoverini. Hyvä juttu on se, että niin monesta vakavastakin sairaudesta voi selviytyä! Siinäkin oma asenne ja mieliala tekevät tehtävänsä, vaikka toki lääkäreitäkin tarvitaan ;-)


Tästä ei pitänyt tulla ollenkaan näin vakava kirjoitus. Siispä laitoin vähän pirteää punaista loppuun. Mukavaa loppuviikkoa!

Ilahdutin kahta ihmistä

Muutama viikko sitten huomasin, että työmatkani varrella olevan S-marketin kyljessä on kukkakauppa ja jopa oikein hyvä kukkakauppa! Olen käynyt samassa marketissa ties kuinka kauan ja vasta nyt olen hoksannut kukat... Ennen ostin usein itselleni kukkia, mutta sekin tapa on unohtunut. Onko työni tosiaan ollut usean vuoden niin rasittavaa, että kaikki mukava on jäänyt unholaan? Täytyy sanoa, että Kyllä! Onneksi tilanne on muuttunut ja energiaa riittää nykyään myös mukaviin asioihin.

Kukkakauppias on hyvin puhelias (tai ehkä asiakkaita käy liian harvoin); nytkin ehdimme jutustella vaikka mitä samalla kun hän sitoi kimppuni. Hän antoi myös kukista pitäville naimattomille naisille hyvän vinkin, jonka nyt hyvää hyvyyttäni kerron teillekin ;o) "Jos haluat saada kukkia, ota autokauppias!" Hänellä käy kuulemma parikin autokauppiasta ostamassa vaimolle kukkia joka viikko.



Talvilomaan on vielä muutama viikko, mutta pähkäilen täyttä päätä, mitä tekisin silloin - reissaamista Suomessa, kaupunkiloma Euroopassa... Ei, luulen, että teen ihan jotain muuta...

Finlaysonin hempeän vaaleanpunaisen ison pöytäliinan löysin viime viikonloppuna kirppikseltä. Kuin pakasta vedetty, tärkit ja kaikki, ei varmaan koskaan käytetty. Kahdeksan euroa. Aalto-maljakko saatu entisessä työpaikassa, kun yksi pomo halusi päästä siitä eroon firman muutossa. Tottahan toki otin maljakon iloisena vastaan!

Sinikeltainen päivä

Idästä puski päivällä räntää lähes vaakasuorassa, mutta minullapa on kesä työpaikan ikkunalla! Heljä Liukko-Sundströmin Lämpo auringon -lasikortti, jonka sain hyvältä ystävältä vuosia sitten.

Satoi vettä, kun lopulta lähdin töistä. Kotimatkalla sujautin kirjeen siniseen postilaatikkoon. Siinä menee kummilapselle tv:stä tallennettu Uuno Turhapuro naurettavaksi. Kuoren päälle piirsin ison sinisen ykkösen. Nyt nähdään, meneekö kirje täältä etelästä pohjoisen pieneen kylään niin sukkelasti kuin Posti lupaa!


Näin olen omalta osaltani avannut sinikeltaisten postilaatikkojen aikakauden.

Elämänohje vuoden aluksi

Hyvän uuden vuoden toivotukset teille lukijani! Uusi vuosi vierähti maalla pohjoisessa pienemmän kummilapseni perheen kera. Kummilapsi oli kiteyttänyt hyvän elämän edellytykset yhteen suomalaiseen sananlaskuun:


Itse hän on jo kauan toiminut sananlaskun mukaan; kanalanhoito on hänen vastuullaan ja hän käy joka aamu yhtä innokkaana ruokkimassa kanat ja Yrjänän ennen kouluunlähtöä ja samoin koulun jälkeen iltapäivällä. Silloin hän myös kerää munat, puhdistaa ne ja laittaa valmiiksi kennoihin. Jos joskus joku muna lipsahtaa puhdistuksessa rikki, herkkupalan saa hänen koiransa.



Hyvässä hoidossa Yrjänä on vain komistunut ja kanat pyöräyttävät munan per heltta joka päivä. Maukkaat ja pehmeät munat ovat niin suosittuja, että niitä menisi tuttaville ja naapureille jopa enemmänkin.


Yhtenä iltana kummilapsi lueskeli keittokirjaa ja löysi sieltä ohjeen, jota halusi samantien kokeilla. Niinpä seuraavana aamuna söimme hänen tekemäänsä maukasta munavelliä!

Huvi ja hyöty

Ennen minulla oli tapana silittää pyykkejä lähes aina kun katsoin televisiota. Sitten se tapa jostain syystä unohtui ja muutuin sohvaperunaksi. Ja pyykkejä oli enemmän odottamassa silitystä kuin silitettynä kaapissa.


Nyt olen jälleen palaamassa vanhaan, hyväksi koettuun tapaan. Äsken ehdin mukavasti silittää pöytäliinoja ja astiapyyhkeitä samalla kun seurasin Palanderin paluuta rinteeseen. Ja iltapäivällä tulee vielä taitoluistelugaala Nagoyan GP:stä, kerrassaan oivallista silitysohjelmaa!

Suudelmakin tuli jälleen kerran pyykistä ja menee kohta paikalleen. Tavallinen puuvillakangas on kyllä toiminut huomattavasti paremmin kuin mikään kaupasta ostamani suihkuverho.


Olen aina tykännyt silittämisestä, koska se on minusta tosi rentouttavaa ja siinä näkee työnsä tuloksen nopeasti. Voisi melkein sanoa, että silityksessä ja tv:n katselussa yhdistyy huvi ja huvi.

Lapsuuden riemuja

Kaappia siivotessani löysin hyllyn perältä kolme pientä pahvirasiaa. Kaikissa oli kyltti päällä ja siinä tekstit NO., SIZE: 6 ja QUANTITY: 100 PCS. Lisäksi olin itse kirjoittanut vihreällä tussilla tekstit Tienylitys I+, Tienylitys +II ja Lassie + kissanpojat. Askit tunnistin; niissä oli ollut aikanaan perhokoukkuja.


Mutta en muistanut, mitä olin askeihin säilönyt. Ravistellessa kuului salaperäistä vaimeaa kolinaa. Tilanne kävi suorastaan jännittäväksi - taitaa vaivata emmental vai mikä se nyt olikaan kun en edes omasta kirjoituksestani muista sisältöä. Lopulta avasin rasiat ja muisti alkoi taas toimia: Kaksi palapeliä lapsuudestani! Palat huolellisesti rasioihin laitettuna ne ovat kulkeneet mukanani kauan.


Oli päivänselvää, että kesken siivouksen istuin lattialle kokoamaan palapelit. Tykkään näistä edelleen...

Tokalla

Tokaluokan lukukirja oli samaa ihanaa tyyliä kuin aapinenkin ja mikä parasta, siinä oli kunnon tarinoita! Mieleenpainuvin kaikista oli Topeliuksen joulutarina Tähtisilmä. Se teki silloin minuun niin syvän vaikutuksen, että vuosia myöhemminkin mietiskelin, että mistä oikein olin lukenut sen.


Minusta tuntuu nyt siltä, että tuolloin elämä ei ollut niin eteläsuomikeskeistä kuin nykyään. Sekä aapisessa että lukukirjassa oli vain muutama värivalokuva ja ne kuvasivat enimmäkseen muun kuin Etelä-Suomen elämää. Tai sitten koko maassa oli lehmäkarjaa ja tukinuittoa.


Tuntuu, että elämä oli muutenkin yksinkertaisempaa kuin nykyään; tavaraa oli vähemmän ja elämä oli kiireettömämpää, niin luulen. Ehkä nytkin pitäisi pyrkiä yksinkertaisempaan ja sen myötä tasapainoisempaan elämään, jos se vain on mahdollista.


Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut - lunta on edelleen ainakin joinakin talvina koko Suomessa.