La Luna

Sain kuun taivaalta... tai ainakin melkein. Viime viikonloppuna löysin kirppikseltä kuun 50 sentillä. Se on kuin kaupoissa myytävät maapallot, mutta ilman mitään telinettä, pelkkä pallo.


Tai ei pelkkä pallo, vaan täynnä kiinnostavaa tietoa! Olen tutkaillut ja pyöritellyt sitä koko viikon ja surffannut välillä netissä etsimässä lisää tietoa. Jo pelkästään sen merien nimet - vaikkapa Mare Ibrium (Sateiden meri), Sinus Iridum (Sateenkaaren lahti), Oceanus Procellarum (Myrskyjen valtameri) - ovat niin salaperäisiä.


Kuu ymmärtää pitää tylsemmän puolensa (yllä) poispäin meistä ja iltaisin saamme katsella Kuu-ukon ilmeikästä ja vaihtelevaa naamaa (alla).


Ikiomaan Kuuhuni on merkitty kaikki USA:n ja Neuvostoliiton laskeutumiset päivämäärineen niin kuin myös moni kuuluisa heppu, jota on kunnioitettu antamalla vaikkapa jollekin Kuun kraatterille hänen nimensä. Siis kunnon tietopaketti kiinnostavassa muodossa.


Enpä taida ihan hevillä luopua omasta Kuustani!

Tämän piti olla minun!

Nyt kyllä potuttaa tosi paljon! Että ihmiset osaakin olla törkeitä! Ihan sikamaista!

Kuulkaas tätä: Pistäydyin sunnuntaina kirppiksellä ja siellä oli kiva pöytä. Vähän kulunut, mutta voisin kunnostaa sen joskus. Täysin käyttökelpoinen ja olohuoneeseeni kenties sopiva. Otin siitä pari kuvaa kännykällä ja pähkäilin sen korkeutta sohvaan verrattuna. Sunnuntai-iltana päädyin siihen, että pöytä olisi mitä mainioin! Niinpä eilen aamulla soitin heti kirppikselle ja sanoin ottavani sen. Mutta ehdin hakea sen vasta tänään juuri ennen kuin kirppis menee kiinni.

Olen ollut nämä pari päivää ihan innoissani pöydästä! Olen nimittäin useamman vuoden etsiskellyt sopivaa ja nimenomaan vanhaa. Tänään riensin kirppikselle ja huomasin, että pöytä ei olekaan siellä missä se oli. "Ahaa, se onkin siirretty jonnekin muualle odottamaan minua.", ajattelin. Menin kassalle ja kerron tulleeni hakemaan sitä. Kirppiksenpitäjä sanoo, etten voi saada sitä. Mitä, miksi ihmeessä? Se on myyty. MYYTY???!!

Saan kuulla, että vanhempi naisihminen oli ostanut sen. Hän oli irrottanut pöydästä MYYTY-lapun ja piilottanut sen (olivat löytäneet sen myöhemmin). Tullut pokkana kassalle ja maksanut pöydän. Paikalla oli vain toinen myyjä, joka ei tiennyt, että pöytä oli jo myyty - minulle. Hän vielä avuliaana kantoi pöydän naisen autoon. Ja oli nyt tosi pahoillaan - mutta eihän se hänen vikansa ollut.


En tiedä mitä sanoisin. Minusta on käsittämätöntä tuollainen röyhkeys. Maailmassa on toki tärkeämpiäkin ja surullisempiakin asioita, mutta en voi mitään että kyllä tämä jonkun aikaa potuttaa. Mutta jos joku eteläsuomalainen tuttavasi pröystäilee ihanalla kolmenkympin kirppispöydällään, tiedätpähän, mikä hän on naisiaan.

Vielä yksi

Oikeastaan olin päättänyt etten enää haali hengareita, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä minulla on niitä loppuelämäni tarpeisiin.


Mutta sitten näin tämän puisen, hienosti muotoillun ja kiiltävällä kirkkaanpunaisella maalatun ripustimen enkä voinut vastustaa kiusausta.


Kirppiksen ilmaislaarista tietysti!

Kaduilla - Riika VI

Sitten kun jalat väsyvät mutta mieli ei, voi hypätä johonkin kulkuneuvoon, pyyhkiä hiet otsalta ja antaa jonkun muun valita reitin. Tarjolla olisi ollut turkoosi raitiovaunu tai sininen bussi.



Emme valinneet niistä kumpaakaan, emme edes turkoosia polkupyörää emmekä etenkään - sattuneesta syystä - harmaata henkilöautoa. Meitä sai kuljettaa pyörillä kulkeva turistijuna, jossa korvakuulokkeista kuulimme selostuksen reitillä olevista kiinnostavista paikoista. Ei muuten mikään hassumpi juttu, vaikka kuulostaakin niin turistilta!


Vaikka on mukava, että joku kertoo nähtävyyksistä, minusta parasta on vain katsella ja ihmetellä kaikkea uutta mitä eteen tulee. Matkoilta mieleen painuvat parhaiten pienet sattumukset ja ohikiitävät hetket.


Reissusta tuli yllättävän musiikkipainotteinen. Ystävätär halusi tuomiokirkkoon urkukonserttiin. Hienoa, mutta yksi kerta taisi olla minulle tarpeeksi. Riiassa kadullakin kuulee kaikenlaista musiikkia; Beatles ja muu 60- ja 70-luvun musiikki oli ihan jees ;-)


Tavaratalon ovella oli humppa-polkkatuokio menossa. Musiikki ei ollut niinkään makuuni, mutta parasta olivatkin soittajat; hiukan varttuneemmassa iässä olevat kaksoset.

Hienoin musiikkikokemus oli kuitenkin huilulla klassista soittava nuori nainen. Turistijunamme pysähtyi sattumalta hänen kohdalleen, mutta selostus häipyi jonnekin taustalle kun kaikin aistein keskityin musiikkiin. Se oli niin kaunista, että ihan meni kylmät väreet.


Tähän päättyy kuvakertomus Riiasta, nyt palaan - olen jo palannut - arkeen.

Avasin ikkunan tuulen tulla - Riika V

Pilvisenä aamuna sisään päästetään vaaleanpunaisissa taloissa vain pieni tuulenvire. Eikä suinkaan joka huoneeseen.


Mutta keltaisessa kissatalossa (talon tunnus oikeassa alanurkassa) ennakoidaan jo päivän hellettä ja on riuhtaistu yksi ikkuna sepposelälleen.


Samoin trattoriassa, mutta siihen on syynsä: "Pyykit" on ripustettava narulle kiireenvilkkaa! Tänään ei kuitenkaan ole pyykkipäivä vaan tässä on paikan mainos, valmiina vihreä-valko-punainen, taikka toisinpäin. Ja pilvetkin ovat väistymässä.


Päivällä on kuuma, mutta Jauniela-kadun hienossa jugendtalossa ovat ikkunat kiinni. Paitsi yläkerrassa, jossa joku kapinallinen uhmaa ikkunoidenavaamiskieltoa ja päästää tuulen puhaltamaan! Silläkin uhalla, että ilmastointi menee sekaisin.


Mutta valtion virastossa ei ilmastoinnin kanssa leikitä - ikkunat kiinni ja sillä hyvä!

Kun pienet ja suuret pomot ovat lomalla, ikkunat avataan surutta. Eihän tätä jatkuvaa hellettä kukaan kestä ellei ilma vaihdu. Tervetuloa tuuli!


Lehmäravintolassa on ikkunoita ja "ikkunoita", mutta vain toiset avataan. Ne ovatkin sitten kunnolla auki niin pitkään kuin ravintolakin.


Illan tullen aurinko väistyy, varjot pitenevät ja ikkunoita suljetaan. Aurinkoikkunat ilahduttavat kuitenkin ohikulkijaa vielä hetken. Kohta riikalaisetkin menevät unten maille.


Kaikkialla kuumuus ei hellitä edes yöksi. Tämän talon asukkaat pitävät yksimielisesti ikkunansa auki tuulen tulla vaikka yöllä!