sunnuntai 1. elokuuta 2010

Avasin ikkunan tuulen tulla - Riika V


Pilvisenä aamuna sisään päästetään vaaleanpunaisissa taloissa vain pieni tuulenvire. Eikä suinkaan joka huoneeseen.


Mutta keltaisessa kissatalossa (talon tunnus oikeassa alanurkassa) ennakoidaan jo päivän hellettä ja on riuhtaistu yksi ikkuna sepposelälleen.


Samoin trattoriassa, mutta siihen on syynsä: "Pyykit" on ripustettava narulle kiireenvilkkaa! Tänään ei kuitenkaan ole pyykkipäivä vaan tässä on paikan mainos, valmiina vihreä-valko-punainen, taikka toisinpäin. Ja pilvetkin ovat väistymässä.


Päivällä on kuuma, mutta Jauniela-kadun hienossa jugendtalossa ovat ikkunat kiinni. Paitsi yläkerrassa, jossa joku kapinallinen uhmaa ikkunoidenavaamiskieltoa ja päästää tuulen puhaltamaan! Silläkin uhalla, että ilmastointi menee sekaisin.


Mutta valtion virastossa ei ilmastoinnin kanssa leikitä - ikkunat kiinni ja sillä hyvä!

Kun pienet ja suuret pomot ovat lomalla, ikkunat avataan surutta. Eihän tätä jatkuvaa hellettä kukaan kestä ellei ilma vaihdu. Tervetuloa tuuli!


Lehmäravintolassa on ikkunoita ja "ikkunoita", mutta vain toiset avataan. Ne ovatkin sitten kunnolla auki niin pitkään kuin ravintolakin.


Illan tullen aurinko väistyy, varjot pitenevät ja ikkunoita suljetaan. Aurinkoikkunat ilahduttavat kuitenkin ohikulkijaa vielä hetken. Kohta riikalaisetkin menevät unten maille.


Kaikkialla kuumuus ei hellitä edes yöksi. Tämän talon asukkaat pitävät yksimielisesti ikkunansa auki tuulen tulla vaikka yöllä!

4 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihania, ihania, ihania värejä ja arkkitehtuuria! <3 Olet ottanut upeita kuva. Sinullakin näkyy kamera kädessä pysyvän. :) Mielenkiintoisia ja hyviä kuvia kaikki. Pidän ikkunoista ja ovista ylipäänsäkin.

Markka kirjoitti...

Vitsi miten hieno tokavika kuva, varjon ja valon leikkiä.

Thilda kirjoitti...

Oletpa kauniita kuvia ottanut ja elämyksiä kokenut! Itse tulin viimeyönä Eestistä.

Kuukki kirjoitti...

Samoin, Hietzu, tykkään ikkunoista ja ovista ja kuvaan niitä välillä niin että ihmiset meinaavat unohtua kokonaan.

Kiitos Markka, minustakin se oli aika onnistunut.

Thilda, tulenkin kohta katsomaan Eesti-kuvia :o)