On ollut kaikenlaista äksöniä, mutta mukavaa! Yhdet ihanat lakkiaiset ja mieluisia vieraita (tai paremminkin tuttuja ;-D) pohjoisesta. Kummituksia on, selvisi Ainolassa. Parin päivän kurssi paikassa, jossa en ole sattunut käymään 20 vuoteen.
Sateen kastelemia kieloja ja vilkasliikkeinen oravanpoika Ainolan puutarhassa.
6 kommenttia:
Kieloja täälläkin on vaasissa. Hellyttävä orava, awwww...
Ihanaa kesää! :) Toivottavasti ehdin tänä kesänä käymään myös Ainolan puutarhaa ihastelemassa. Voi hyvin!
Ihana oravanpoika! <3
Markka, minulla on vielä kielot poimimatta, mutta toivottavasti huomenna ehdin ;-)
Kiitos samoin Sini! Ainolan puutarha oli kyllä ihana ja talo on kuin oikea kummitustalo (siis positiivisessa mielessä).
Hietzu, niinpä, niin kauan kun pysyy ulkona ;-)
Työkaverillani on parveke lähes maan tasalla ja eilen illalla pikku orava oli tullut parvekkeelle ja siitä hänen yksiöönsä. Molemmat olivat yhtä kauhuissaan yllättävästä kohtaamisesta! Pari tuntia oravanpoika oli tärisssyt sohvan ja sängyn alla ennen kuin oli ymmärtänyt kipittää parvekkeelle ja siitä metsään. Edes pähkinävana ei ollut ohjannut sitä ulos. Ei siis kannata ostaa asuntoa, jonka parveke on matalalla ja vielä sen alaosassa oravanmentävä rako ;-)
Minun kieloni ovat vieläkin metsässä, vaikka on pitänyt käydä poimimassa kimppu tuoksua tänne sisäänkin. Lempikukkani kukkivat juuri nyt: kielo ja syreeni.
Sama juttu, Kirjailijatar, minäkään en aikomuksista huolimatta ehtinyt kielometsään. Ja nyt sataa... Ja tykkään myös syreeneistä! Olisipa joskus oma piha, jossa voisi istuskella syreenien tuoksussa.
Lähetä kommentti