Ikoneita ja Madonna

Joensuun taidemuseo on yksi lempimuseoistani, vaikka käynkin siellä harvoin (liian kaukana...). Niinpä katsoin ensin Lohikäärmeen vuoden ja sitten nautiskelin läpi kaikki muutkin näyttelyt ja huoneet. Tässä on Iris-huone, jossa on suomalaista taidetta vuosilta 1890 - 1940. Huoneen rauhallinen tunnelma, taulut, värit ja huonekalut ovat kaikki mieleeni! Jospa tuohon sohvalle voisi jäädä selailemaan taidekirjoja...

Huoneen toisessa päässä on Wäinö Aaltosen ihana Runotar. Kurkatkaapa, kuinka hauska kuva Hietzulla on siitä blogissaan.

Berghemin ikonikokoelma ja Madonna-huone ovat aina kierroksellani viimeisinä, koska niiden huoneiden tunnelma on niin erityinen. Tällä kertaa katsoin ikonit ensin.

Ikonit on asetettu ympyrämuotoon, joten katsoja ikään kuin pääsee osalliseksi ristisaattoon, ortodoksien pyhiinvaellukseen. Arjesta irtautumista ja harrasta tunnelmaa lisää huoneessa soiva ortodoksinen kirkkomusiikki.

Olen joskus lukenut kritiikkiä siitä, että ikoneita on maalattu pelkästään jotakin kokelmaa varten, kuten nämä, sillä joidenkin ortodoksien mielestä ikonien kuuluu olla ainoastaan alkuperäistarkoituksessaan eli jumalanpalveluksissa, kirkoissa ja kodeissa. Minusta Joensuun näyttely on hieno, tunnelma on harras ja ikonit tuovat ortodoksisuutta esille myös ei-ortodokseille.

Käyntini loppuhuipennuksena oli Madonna-huone, jossa on Onni Okkosen kokoelmista rakennettu lähes kirkkosalimainen näyttely. Hiljaisessa huoneessa on eurooppalaista kirkkotaidetta 1300 - 1800-luvuilta. Kun ikonihuone oli bysanttilainen, Madonna-huone rakentuu katolilaisuudelle.

Hämärässä huoneessa on useita hienoja teoksia, mm. puiset Neitsyt Maria ja Johannes-patsaat, mutta huomio kiinnittyy kokoelman pääteokseen, Bernardo Daddin Madonnaan ja lapseen, joka on ikonimainen ja maalaustapa (tempera puulle) ja kultaukset ovat ikoneista tuttuja. En voinut olla tutkimatta teosta hyvin läheltä (mutta en koskenut!), sillä se on niin kaunis! Lopuksi istuin penkille ja vain olin. Täydellinen päätös antoisalle museokäynnille!