Arleena, aina joskus joutuu sitäkin tekemään, vaikka tahtoisikin kutoa ;-)
Hietzu, ei suinkaan Kiinasta, vaan Pentikiltä muutama vuosi sitten. Sen nimi on Paratiisilintu ja ostin sen itselleni sen jälkeen, kun olin selvinnyt yhdestä elämäni kovimmista hetkistä. Pulloa valmistettiin myös vihreäharmaana, mutta tuo sininen oli tietysti minun.
Kaari3, kyllä! Sininen on lempivärini, vaikka moni muukin väri on melkein yhtä mieluinen ;-) Ihan harmittaa, että viime vuosina kutominen on ollut niin vähäistä. Parikymppisenä tein kuviovillapuseroista lähtien kaikenlaista.
Luminen, minäkään en ole ollut koskaan mikään ruoanlaittaja, mutta minulla on ryhtiliike menossa ja laitan ja syön kunnon ruokaa joka päivä ;-)
5 kommenttia:
Sama täällä edessä, siis ruoanlaitto.
Ihana tuo sininen pullo! Ettei vain olisi Kiinan reissulta? Kaunis väripisara :)
Arvuuttelen sinun olevan sinisen ystävä! Kutimet ovat sunnuntai-iltapäivänä mukavaa puuhaa, ajatus saa levätä.
Mulle käy valitettavan usein niin, että sen kun kilisyttelen puikkoja ja unohdan koko ruuanlaiton. Tulee syötyä aika huonosti...
Arleena, aina joskus joutuu sitäkin tekemään, vaikka tahtoisikin kutoa ;-)
Hietzu, ei suinkaan Kiinasta, vaan Pentikiltä muutama vuosi sitten. Sen nimi on Paratiisilintu ja ostin sen itselleni sen jälkeen, kun olin selvinnyt yhdestä elämäni kovimmista hetkistä. Pulloa valmistettiin myös vihreäharmaana, mutta tuo sininen oli tietysti minun.
Kaari3, kyllä! Sininen on lempivärini, vaikka moni muukin väri on melkein yhtä mieluinen ;-) Ihan harmittaa, että viime vuosina kutominen on ollut niin vähäistä. Parikymppisenä tein kuviovillapuseroista lähtien kaikenlaista.
Luminen, minäkään en ole ollut koskaan mikään ruoanlaittaja, mutta minulla on ryhtiliike menossa ja laitan ja syön kunnon ruokaa joka päivä ;-)
Lähetä kommentti