Näimme useamman kuin yhden vanhan ihmisen tuovan kissoille ruokaa puistoihin iltaisin ja kissat ovatkin hyväkuntoisia ja kiiltäväturkkisia. - Alman Cesmesi -puisto
"Meen aina tästä sisään." Ja niinhän se meni. - At Meydani Sokak
Nokoset - Bab-I Humayun Caddesi
Nokoset auringonpaisteessa - Kariye Camiin (eli Khora-kirkon) edusta
"Tuu lähemmäs, astun tästä sun olalle." - Kiviaita Kariye Camiin vieressä
"Minä ja Atatürk" - Kirjabasaari
"Kato, tuolla on ruokaa!"
"Ei nyt ehi, mulla on kaverinpesu kesken."
- Kirjabasaari
"Kääk, mikä sade!" - Kiviaita, Süleymaniye
Muukalainen Süleymaniyessa
"Minä nukun nyt." Ei se mitään, että korva on rutussa... - Kirjakauppa, Kadiköy
Kissa, joka on haistellut hännänpäätä niin paljon, että väri siitä on tarttunut nenänpieleen ;-) Penkin takana Kuikkija. - Puisto, Fatih
Kuikkija - Puisto, Fatih
Aseman takakujan kulkija - Sirkeci
"Mulleko puhut?"
Hölköti, hölköti...
"Täältä tullaan!"
"Ollaanko kamuja?"
"Oho, mitä tuolla on???"
Ei siellä ollukkaa mittää." - Sultanahmet
9 kommenttia:
Tein saman huomion, kissoista pidettin huolta, oli vesikippoa ja ruokaa tuotiin. Kissojen karva kiilsi eivätkä olleet säikkyjä.
Jopas olet tosiaan karvakorvia kohdannut. Suloisia otuksia, toivottavasti viettävät mukavia päiviä.
Ihanaa! Näin viime yönä unta, että olin Istanbulissa ja näin siellä Minenkin. Kissoistakin näen usein unta. Tarkoittaako tämä sitä, että pääsen joskus Istanbuliin? :D
Kissojen kaupunki. Sitä se on.
mimon mami, juuri niin, olivat ihan kuin kotikissoja, joita on hoidettu hyvin.
hietzu, kyllä, niillä oli oikein kissanpäivät ;-)
Matkatar, kyllä, unesi tarkoitti juuri sitä! Mutta ole varovainen; kun kerran käy Istanbulissa, sinne on päästävä uudestaan ;-)
Mine, niin on, eivätkä läheskään kaikki edes päässeet kuviin!
Söpöjä! :)
Hauska postaus. Mekin kuvasimme valtavasti kissoja Istanbulissa, ne olivat niin kesyjäkin.
17 neliötä, jokaisen olisin voinut ottaa omakseni ;-)
Kirjailijatar, mieli olisi tehnyt ottaa kissat syliinkin, mutta tyydyin silittelemään ;-)
Ihania <3
Lähetä kommentti