Juhannustuoli

Pohjoisen ruusut eivät olleet huomanneet, että juhannus meni jo. No, ei se mitään, en minäkään muistanut, että minulla oli siellä tuoli kuljetusta odottamassa.


Ostin talvella ränsistyneen pinnatuolin kierrätyskeskuksesta yhdellä eurolla. Nyt toin sen kotiin.


Olin vain onnellinen, että juhannusruusut kukkivat vielä! Minusta ne ovat kutakuinkin maailman ihanimpia ruusuja ja jos (siis KUN!) minulla on joskus oma pikku piha, juhannusruusujen tuoksu hurmaa siellä kaikki kävijät.


Kärpänen nauttii myös ruusuista ja muistuttaa, että ehdit vielä osallistua helminauhan arvontaan!

10 + Yrjänä

Kummilapseni seuraa Ukko Pesosen jalanjälkiä ja on perustanut kanalan. Alkukesä on ollut tohinaa kanalanrakennushommissa (tietysti hänen isänsä on ollut pääasiallinen toimija), mutta nyt unelma on toteutunut. Kanalaa asustavat 10 lumivalkoista kanaa ja niiden johtaja Yrjänä.


Yrjänä on komia kukko, mutta taitaa olla melko lepsu luonteeltaan. Sen tehtävänä olisi pitää jöötä kanalaumalle, mutta niin vain kanat livahtelivat vähänväliä karkuteille silloin, kun niiden aitaus ei ollut vielä valmis.



Kanat ovat vikkeläkinttuisia ja niiden touhuja on mukava seurailla. Ruoka-aika se vasta vilinää on! Sisällä kanat kerääntyivät ruoka-astian ympärille, mutta kun kummilapsi ripotteli ruokaa ja kalkkia aitauksessa sinne tänne, kanoille tuli kova kiire nokkimaan. Oli suuria vaikeuksia saada tarkkoja kuvia siinä tohinassa.



Munista näkee, että ne eivät ole mistään laitoksesta peräisin; niitä on kaikenkokoisia, pieniä, keskikokoisia ja kunnon hehtomunia, kuten tässä keskimmäinen. Kummilapsen tehtävä on poimia munat aamuisin ja yleensä niitä tulee yksi per kana. Kun olin siellä, munia oli joka aamu vain yhdeksän. Ihmettelimme, oliko se aina sama kana, joka ei muninut, vai oliko niillä vapaapäivä vuorotellen. Kun olin lähtenyt, munia oli yllättäen 13! Taisi stressi laueta kun kuvaaja poistui paikalta :-D

Pohojanmaalla

Kuten kerroin, olen reissannut kovasti. Niinpä tämä postaus on pieni kuvareportaasi Pohjanmalta (muitakin matkapostauksia tulee kunhan ehdin). Kokkolassa en ole ennen käynyt, mutta nyt kävin ;o) Kaupunki tuntui sellaiselta, että siellä voisin vaikka asua.



Pieni vanhakaupunki on nimeltään Neristan. Nimi tuntui tosi kummalliselta ennen kuin tajusin mitä se tarkoittaa. Ei uskoisi, että takana on yli yhdeksän vuoden ruotsin opinnot ja muutama kurssi siihen päälle... Kokkolassa olimme yötäkin ja kummilapsi hoiti palautteen antamisen hotellille. Hienosti hoitikin, paremmin kuin mihin me aikuiset olisimme pystyneet!


Kalajokikin oli minulle uusi paikka, vaikka olen muuten matkustellut sielläpäin. Uskomattomat rannat ja ne särkät! Olisin voinut kahlata ja pulikoida vedessä koko päivän. Uiminen olikin sitten hitusen hankalampaa kun syvä vesi oli niin kaukana. Mukavuudenhaluisena kaipasin myös Hangon käteviä pukukoppeja. Mutta vesi oli ihanan virkistävää!



Parasta automatkassa oli kuitenkin tuulahdus lapsuudesta: Lehmiä laitumella pitkin matkaa! Oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan niitä kuten lapinturistit poroja. Osa lehmistä tuli ihan lähelle pällistelemään meitä samoin kuin me niitä. Vain pieni aita ja kissankello-heinäturppaat olivat välissä.


Ammuuuu, kukas se siinä?



Tämä söpöliini sininen kello kaulassa vei sydämeni ;-D

100. postaus = ARVONTA

Olen nauttinut täysillä lomasta ja reissannut Suomen etelässä ja pohjoisessa niin, että blogi on jäänyt ihan heitteille. Mutta nyt asia korjataan - onhan tämä sadas postaus ja siksi on ARVONNAN aika!

Palkintona on Kiinasta tuomani kolminkertainen helminauha kirjaillussa pussissa. Helminauhassa on vaaleanpunertava, vaaleansininen ja ukkosensininen nauha, jotka on sidottu lukkoon siten, että kaulassa ne ovat kauniisti kierteellä. Helmet ovat epäsäännöllisen muotoisia viljeltyjä helmiä. (Tiesithän, että helmien aitouden voi aina tarkistaa hankaamalla niitä hampaitaan vasten: Karhea helmi on aito, sileä muovia.)


Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

- Kommentti = yksi arpa
- Linkitys = toinen arpa (kuvan saat sivupalkista oikelta)
- Voit osallistua myös anonyymina, kun jätät kommenttiin nimimerkin, josta voin tunnistaa sinut.
- Kerro kommentissasi, jos osallistut kahdella arvalla.

Osallistua arvontaan voit sunnuntaihin 25.7. puoleenyöhön asti. Arvonta tapahtuu maanantai-iltana 26.7.

Tervetuloa osallistumaan!


EDIT 22.7.: Älä ihmettele, jos kommenttisi ei näy heti. Jostain omituisesta syystä kommenttienvalvonta on päällä, vaikka julkaisuasetukset ovat ok eli "Salli".

Oranssi kesä

Loman alkajaisiksi pidin pienet juhlat; mukavia vieraita ja rentoa yhdessäoloa. Lisäksi olen ehtinyt nauttia auringosta, pyöräilystä ja uimisesta Suomen Etelässä Hangossa. Heitin vihdoin myös talviturkin pois ;o)

Kilometrien pituisten hiekkarantojen lisäksi Hangossa on uskomaton vesitorni! On ihanaa, että kaupungin päättäjillä on ollut rohkeutta valita kaupungin ylle kohoavan tornin väriksi syvän oranssi. Alempi kuva kertoo, mistä tornin väri on keksitty; siinä on Gunnarsin rannalta poimimiani kiviä tornin jalalla.


Tänään tuli soitto, jota olin jo ehtinyt odotella. Sain hyviä uutisia!

Kihlapitsit

Mikä on näiden pitsien tarina?

Aikana ennen pussilakanoita syntyy suloinen tyttövauva ja äidistä tulee mummo. Lapsenlapsi varttuu ja lähestyy teini-ikää. Mummon ahkerat kädet alkavat virkata kapiopitsejä hänelle.


Mutta aika on muuttunut; lakanat eivät ole enää valkoisia eikä nuoriso osaa käyttää päällyslakanoita. Ne ovat niin hankalia! Sydämin ja sormuksin kuvioidut kihlapitsit unohtuvat mummon lipastonlaatikkoon.


Mummosta aika jättää ja vuosien päästä mökin siivouksessa löytyvät pitsit, nyt jo kellastuneet. Lapsenlapsi ei osaa tehdä niillä mitään, hän kun ei ole perinyt mummon taitoja. Pitsit pannaan pakastuspussiin ja pussi solmitaan kiinni. Muun mummolta jääneen tavaran mukana pitsit lahjoitetaan kirpputorille.


Kauniina kesäpäivänä taidokkaiden käsitöiden ihailija ilahtuu pussista, jonka sisällä näyttää olevan pitsiä ja hintakin on vain euron. Kotona pitsihamsteri avaa pussin ja vasta sitten huomaa, minkä aarteen on löytänyt! Hän valkaisee pitsit ja esittelee niitä onnellisena ympäriinsä. Ehkäpä vielä jonain muuna kesäpäivänä pitsit koristavat lakanoita...

Tämä tarinan myötä haluan toivottaa sinulle rauhallista ja kaunista juhannusta!

Maaseutunostalgiaa

Jokin aika sitten satuin paikkaan, jossa myytiin ihania postikortteja. Tutkin kaikki ja valikoin lopulta nämä nostalgiset kortit.


Toinen kummilapsistani ei tiedä mitään parempaa kuin lehmienhoito ja navettatyöt. Häntä ajatellen näitä lehmäaiheisia kortteja ostinkin (terveiset vain sinne yhteen taloon, ettei kannata näyttää tätä postausta eräälle henkilölle...).


Yksi Fordson-kortti jo meni hänelle. Vastaukseksi tuli tekstari: "Kiitos kortista! Parhain kortti mikä on ikinä tullut!"


Tämä kortti menee sopivassa tilaisuudessa yhdelle pappatunturia harrastavalla mop-e-tedille (hys hys sielläkin...).


Kukahan vielä tekisi nostalgisia maaseutukortteja naisille? Naisia heinäpellolla, kasvismaalla, rieskaa leipomassa jne. Luulen, että niillekin löytyisi ostajia.

Kuihtunutta kauneutta

Tietysti voisin sanoa, että olen ollut niin kiireinen ja ahkeroinut muualla, että siksi lupiinit, niittyleinikit ja valkoiset hörhelökukat kuihtuivat maljakkoon. Mutta en ole tehnyt sen kummempaa kuin käynyt vähän crossaamassa ja töissä, kuunnellut toisella korvalla vuvuzelojen mölinää ja pohdiskellut yhtä juttua, jonka haluan hoitaa tällä viikolla.


Huomasin kyllä, että olisi aika käydä poimimassa uudet kukat. Annoin niiden silti olla, koska ne olivatkin yllättävän kauniita ja täynnä värisävyjä, erilaisia sinivioletteja, vanhaa roosaa, rusehtavaa roosaa, valkoista ja voimakasta keltaista, ei liian häiritsevää, koska niittyleinikit ovat niin pieniä.


Huomisiltana yritän saada pohtimani jutun tehdyksi, vaikka aikaa on vielä yli viikko. Luulen kuitenkin, että parempi tehdä se nyt, kun olen intoa täynnä. Silti pitää vähän miettiä, miten teen sen parhaiten. Sitten onkin jonkin aikaa jännitettävää - toivon, että asia johtaa mukavaan muutokseen syksyllä.


Ja viikonlopuksi viimeistään maljakoissa on tuoreita kukkia!

Tavattu on

Nimittäin tämän kesän tunnetuin matkailija Jukka Mutanen minikaivurillaan. Mutanen matkustaa 1000 kilometriä Hangosta Kuusamoon noin kolmen kilometrin tuntivauhtia. Joka hetki matka ei suju niin joutuisasti kuin on suunniteltu. Kaivurissa oli ongelmaa ja huoltomies korjasi sitä. Kuljettaja Mutanen jutusteli meidän ohikulkijoiden kanssa ja kiillotti aikansa kuluksi kaivurin takalasia.


Tällä hetkellä Jukalla on 88.502 fania Facebookissa. Jotkut veikkailevat, että satatuhatta tulee täyteen ennen kuin hän on juhannuksena perillä Kuusamossa. Matkahan alkoi 1. kesäkuuta Hangon torilta ja nyt Jukka on jossain Äänekosken ja Konginkankaan välillä. Kesän hulluin idea, mutta kyllä siinä sisua ja kärsivällisyyttä tarvitaan!

Kehrät tiikillä

Pistäydyin lempikirppikselläni. Jo kaukaa näin, että hyllyllä oli kaksi Kehrä-kynttilänjalkaa ja niissä taatusti alkuperäiset vaaleansiniset pallokynttilät! En kehdannut sännätä Kehrien kimppuun, toivon vain mielessäni, että edelläni mennyt nainen ei olisi niistä kiinnostunut. Nainen pysähtyi hyllyn eteen, mutta tutki vain vieressä olevaa kuppia ja jatkoi matkaansa.


Huokaisin helpotuksesta ja katsoin hintaa: 50 senttiä kappale kynttilöineen. Ihanaa! Kehrä on Nanny Stillin suunnittelema ja sitä valmisti Riihimäen Lasi. Minulla on myös Kehrä-asetteja, joita olen pitkään käyttänyt joka päivä ja vasta ihan äsken siirsin ne vähäksi aikaa "tauolle".


Kehrien jälkeen huomasin myös muuta kiinnostavaa; siro, muotoiltu tiikkinen leikkuulauta. 1960- tai 1970-luvulta? Minulla on muutama muukin leikkuulauta alkaen Ikean muovisista ja päätyen työnantajalta jouluna saatuun Match-leikkuulautaan. Mutta mikään ei ole niin siro ja kaunis kuin tämä 50 sentin leikkuulauta. Ei paha hinta laudasta, johon on polttoleimattu teksti LINDHOLM, sitten jotain joka ei enää näy, sitten TEAK ja Made in Finland. Laatutavaraa siis!

Pari räyskylää

"Mitä räyskylöitä nuo ovat?", kyseli sukulaistyttö. Eivät mitään räyskylöitä, vaan näppärästi kokoontaitettavia matkahengareita! Kaikenlaisia hengareita tulee nykyään vastaani ihan solkenaan. Nyt nämä kaksi jälleen kirppiksen ilmaislaatikosta.


Kuvittelen näiden olevan huippu-uutuuksia jostain 1960- tai 1970-luvulta. Ellei peräti jo aiemmilta vuosikymmeniltä. Yritin löytää netistä kuvia vastaavista, mutta en onnistunut. Olisi hauska tietää vähän enemmän.


Ei näille ehkä ole niin kauheasti käyttöä, mutta en voinut jättää ottamattakaan, olivat niin hauskat! Ja aikanaan ovat saattaneet olla hyvinkin tarpeellisia.


Samasta laatikosta löytyi nyt punainen "nahka"hengari kahden valkoisen ja yhden sinisen jatkoksi. Tietysti otin myös pari-kolme puuhengaria laatikosta. Kohta voinkin luopua kokonaan tylsistä nykyajan hengareista, vanhoissa on paljon enemmän hohtoa!

Melkein kuin olisi ulkomailla käynyt

Olin pari päivää rannikolla ja tuntui kuin olisin ollut ulkomailla. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja kasvot ovat nyt punaiset ;o) Puodinpitäjät ja kahvilat olivat levittäytyneet katukäytävälle ja ihmiset vaihtaneet harmaa-mustat vaatteensa värillisiin.


Paikalliselta kirppikseltä löysin näitä huokeita (10 senttiä kpl) hotellien private label -saippuoita. Nyt voin kotona käsiä pestessäni kuvitella olevani vaikkapa Tukholmassa, Moskovassa tai Astissa Italiassa.


Lux-saippua lienee tunnettu ympäri maailman, ainakin tämän hotellisaippuan kuvasta päätellen. Mielestäni meikäläisellä Lux-mallilla on aina ollut tummat pitkät hiukset ja vaalea iho.

Pöh, mikä moka!

Näitten ei pitänyt näyttää tältä. En tiedä mitä oikein ajattelin maalikaupassa - nähtävästi mieleeni mahtui vain yksi ajatus "Tällä kertaa jotain muuta kuin sinistä". Niinpä kuljen siskon jalanjälkiä Lival-tuunauksessa. Onneksi sävy ei sentään ole prikulleen sama!

Maalauksessa oli omat kommervenkkinsä, etenkin kun käytin kotoa löytyneitä pensseleitä, jotka eivät olleet ihan tähän työhön sopivia, mutta kuivumisprosessin aikana tapahtui ihme ja maali oli kuivana tasaisempaa kuin märkänä. Annan tässä kuitenkin yhden varteenotettavan vinkin: Ikkuna kannattaa sulkea maalauksen ja kuivumisen ajaksi. Käänsin hetkeksi selkäni ja sillä siunaamalla ikkunasta oli lennähtänyt muutama pieni pehmeä (tuomen?) pallukkahuitula pöytä-Livalin jalustalle. Mahdoton tehtävä saada niitä pois.


Tässä on työvalon seurana sävyyn sopivat kaksi itse sidottua muistikirjaa. Ja alla tietysti kirppisliinat, valkoinen pari euroa ja virkattu 80 senttiä. Seinä-Lival siirtyy makuuhuoneeseen lukuvaloksi, jahka siskolla lainassa oleva porakoneeni palautuu.