Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on jotain niin ainutlaatuista, että sanat eivät tahdo riittää. Siitä ei voi puhua puhumatta paanukattotalkoista, tuhopoltosta, toisista talkoista ja ihmisten yritteliäisyydestä, kärsivällisyydestä ja talkoohengestä. Ja Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalauksista.
Varhain syyskuisena sunnuntaiaamuna vuonna 1997 kirkolle saapui janoinen mies. Hän tunkeutui kirkkoon varastaakseen kirkkoviiniä. Sitä ei löytynyt. Mies lähti pois, mutta palasi takaisin, kun huomasi jättäneensä kirkkoon sormenjälkiä. Hän laittoi palavia kynttilöitä penkkien alle.
Palokunta tuli paikalle, mutta kirkko oli jo ilmiliekeissä ja vain kolme viikkoa aiemmin valmistunut, talkoilla tehty paanukatto romahti muutaman minuutin kuluttua. Puolen tunnin päästä kirkko oli raunioina. Kirkon kaikki puuosat ja arvokas sisustus olivat palaneet.
Kirkon raunioilla 90-vuotias talkoolainen Aarne Järä sanoi: "Me rakennamme tämän uudestaan." Ja niin tapahtui. Kirkko rakennettiin uudestaan perinteisillä työmenetelmillä ja sisätilasta tehtiin samanlainen kuin se oli ollut. Kirkon penkit valmistettiin käsityönä puuliitoksin ja ilman nauloja.
Lokakuussa 2002 mies tunnusti sytyttäneensä kirkon ja oikeudessa hän pyysi tekoaan anteeksi. Lopullinen tuomio oli korkeimman oikeuden päätöksellä kolme vuotta ja kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Lisäksi tuhopolttaja joutuu korvaamaan kirkon jälleenrakentamiskustannuksia lähes 980.000 euroa.
Opas kertoi ihmisten kyselleen talkoolaisilta, ovatko he antaneet tuhopolttajalle anteeksi. Joku teräsvaareista oli vastannut: "Ei tätä voi vihalla rakentaa."
Tyrvään kirkkovaltuusto päätti vain kolme viikkoa tuhopolton jälkeen, että kirkko entistetään paloa edeltäneeseen ulkoasuun ja sisältä kirkkotilaksi. Onneksi, sillä moni on arvellut, että jos päätöstä olisi vitkutettu, järki olisi voittanut tunteen.
Kesällä 2003 Vammalan kirkkovaltuusto päätti, että uudet maalaukset tehdään entisille paikoilleen tuhoutuneiden kuva-aiheiden mukaisesti. Päätavoitteena oli entisen tunnelman palauttaminen ja siksi maalausten piti olla esittävää ja figuratiivista taidetta, ei abstrakteja maalauksia. Kirkkomaalareiksi valittiin Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen, vaikka muitakin nimiä oli esillä.
Osmo Rauhala oli paikallisille päättäjille ennestään tuttu, sillä hän on kotoisin samalta seudulta ja viljelee kesäisin sukutilaa Siurossa. Niinpä hänen valinnastaan syntyi ensimmäisenä yhteisymmärrys. Osmo Rauhala maalasi 71 kuvaa kuoritilan luomiskertomuksesta saarnastuolin evankeliumin sanaan.
Rauhalan työpariksi olivat ehdolla Markus Konttinen ja Kuutti Lavonen, mutta koska seurakunta etsi nimenomaan henkilökuvien maalaajaa, Lavonen nousi ykkösehdokkaaksi.
Kuutti Lavonen maalasi 29 kuvaa lehterin kaiteisiin. Päätylehterissä ovat apostolien kuvat ja viimeinen tuomio.
Pohjoislehterin paneeleihin hän maalasi Kristuksen kärsimyshistorian. Maalausten pohjana oli Via Dolorosa, mutta Lavosen kärsimyskertomus poikkeaa siitä hieman.
"Taiteilijalle nämä eivät olleet vain kuvia, vaan sisältöjä. Juuri sisältö oli suurin ponnistus.", sanoo Lavonen.
Kokonaisuuden täydentää Rauhalan ja Lavosen yhdessä maalaama pylväs.
Osmo Rauhala: "Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan kaksoispiste."
