Kun ajattelet yhtä kalenterivuotta, millaisena näet sen mielessäsi? Tätä pohdimme kerran toisen siskon kanssa ja me kumpikin näemme vuoden ympyränä, jossa talvi on ylhäällä. Nythän se sitten selvisi, että mistä tuo mielikuva on kotoisin: Eka- ja tokaluokan laskentokirjassani on se kuva.
Kouluaineen nimi oli silloin laskento; matematiikka oli jotain paljon enemmän ja hienompaa kuin mitä pienille koululaisille opetettiin.
Mielessäni olevassa vuosiympyrässä kuukaudet eivät kuitenkaan ole niin kuin tässä lähes samankokoisia. Jostain syystä minulla kevät ja syksy ovat kutistuneet ja kesä (kesä-heinä-elo) on pitempi, ainakin loppupäästään. Ja jos vertaa vaikka lokakuuta ja huhtikuuta, lokakuulla on mielessäni vain ihan pieni siivu, kun taas huhtikuu on leveä ja aurinkoinen. Vaikka usein todellisuudessa loka- ja marraskuu ovat yhtä ikuisuuden kestävää pimeyttä ennen kuin lumi ja joulunodotus tuovat tunnelmaa.
Laskentokirjassa vain kouluvuoden aloitussivut ovat monivärisiä, muuten kirjan kuvat ovat yhdellä tai kahdella värillä väritettyjä, monet sini-punaisia tai puna-vihreitä. Nyt kun katselen niitä, minulle tulee mieleen Rudolf Koivun kuvitukset vanhoissa satukirjoissa.
5 kommenttia:
Samantapaisena ympyränä minäkin kanterivuotta ajattelen, ehkä hieman litistyneenä (ovaalin muotoisena), jolloin talvi ylhäällä ja kesä alhaalla pidentyvät... mielenkiintoista. Nuo vanhat koulukirjat ovat todella ihania, tuovat mieleen pienen kyläkoulumme alaluokan kirjaston, josta "aarteita" sai lainata kotiin luettavaksi.
Minä sitten taas näen vuoden ihan peräkkäisinä lokeroina, minkä tammikuu aloittaa...Juteltiin just tästä samasta aiheesta ystävän kanssa, tai oikeastaan siitä, miten näemme viikon. Minä näen sen yhäti sellaisena kun muistaakseni ala-asteella se taululle oli piirretty, eli lukujärjestyksen kaltaisena ja siihen vielä viikonlopunpäivien lokerot = ) Mielenkiintoisia juttuja!
Anja, niin, se on aika huvittavaa, että omassa päässä ympyrä ei pysy tasaisesti viipaloituneena. Meillä oli koko kunnan kirjasto koulun kanssa samassa rakennuksessa ja voi sitä onnea, kun isän kanssa pääsimme sinne kerran viikossa ja sitten ihan yksinkin. Pekka Töpöhäntä oli minun suosikkini! Niitä kannoin kotiin kassin täydeltä.
Hauska juttu Kotivalo, sieltä ne mallit tulevat lapsuudesta. Vai voisiko kyseessä olla se, että ihmiset näkevät/mieltävät ajan erilailla? Kun olen opiskellut kulttuurienvälisiä eroja, aikakäsitys poikkeaa suuresti eri kulttuureissa kasvaneilla ihmisillä. Luulisi kuitenkin, että Suomessa kasvaneilla se on kutakuinkin samanlainen.
Olen asunut vuoden Australiassa ja niinkuin tiedätte kaikki täällä on nurinperin.. Ihan koko ajan tuntuu, että kesäänpäin ollaan menossa vaikka nyt onkin jo syksy...Tuosta vuosiympyrästä sen verran, että minusta tuntuu että se kiertää niinkuin väärään suuntaan. Minusta tuntuu, että sen pitäisi mennä syksystä talveenpäin vastapäivään, eikä myötäpäivään. Metkaa, eikö:-) Samoin täällä tuntuu että ollaan menossa pohjoiseen kun mennään etelään, ihan koko ajan, Juttelin yhden aussin kanssa, joka oli ollut Islannissa. Hän kertoi, että siellä tuntui sama ilmiö, mutta toisinpäin...:-))
Jorma, onpa kiinnostavaa kuulla, miltä siellä nämä asiat tuntuvat! Meidän tapamme ajatella ei suinkaan ole ainoa mahdollinen tai oikea ;-)
Pidätkö itse blogia? Olisi mukava lukea Aussi-kokemuksistasi.
Lähetä kommentti