tiistai 21. syyskuuta 2010
Viikonlopun saldo
Vietin viikonlopun pääasiassa metsässä, vesisateessa ja meren rannalla. Tuntuu kuin olisi ollut pitkäkin loma, vaikka mitään kummallista ei oikeastaan tapahtunut. Ehdin:
- Kuljeskella metsässä tuntitolkulla ja virkistyä luonnossa olemisesta.
- Löytää ihania kantarelleja, kevyesti paistettuna 0,5 litraa. Johan siitä määrästä kastike syntyy jonain pimeänä talvi-iltana ;-D
- Kastua sateessa kunnolla kolme kertaa. Ei flunssaa, mutta panee harkitsemaan kumisaappaiden ja sadetakin hankintaa.
- Tehdä pari hyödytöntä kirppisvisiittiä.
- Poimia kourallisen puolukoita = yhden ruokailun puolukkasurvos. Enemmänkin olisi ollut, mutta nyt etsittiin kantarelleja.
- Nähdä sieniä, sieniä, sieniä. Paljon rumia, tuntemattomia, tavallisia ja sitten kauniita pitsisukkaisia.
- Tuumia sienikirjan ja pärekorin ostamista (kalliiksi tulee tämäkin harrastus...)
- Kuvata metsää, pitsisukkaisia lierihattuisia hienohelmasieniä, myrskyävää merta.
- Kastella kengät, sukat ja lahkeet (meri pääsi yllättämään), villiintyä siitä niin, että kahlasin ja mieli olisi tehnyt uida.
- Kokeilla kuivattujen omenaviipaleiden tekemistä. Tulos: Rumia mutta hyviä.
- Ottaa vahingossa omasta mielestä hienon kuvan merestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tykkään näistä!
Paljon olet ehtinyt tehdä kaikenlaista rentouttavaa. Ja tykkään myös kovin tuosta alemmasta kuvasta, hieno!
Nauratti tuo viimeinen kuva :D Mutta joskus olen itsekin huomannut,että kameran ruudulta kuva näyttää todella hyvältä,mutta koneen ruudulle siirrettynä mieli muuttuu... :P
Ihana postaus,tuli hyvälle mielelle kaikesta vesisateesta huolimatta.Niin luonnollisia metsäkuvia :)
Oikein syksyiselts näyttää meri ja metsä!
On kaunis kuva! Muutkin kuvat ovat ihanan syksyisiä!
Tuulella, kiitos, niin minäkin ;-)
Niinpä, Hietzu, niin usein luulen ottaneeni tosi hienon kuvan ja sitten se ei näytä miltään. Onneksi joskus käy toisinpäin, kuten nyt kävi tuon viimeisen kuvan kanssa.
Niin, Sesse, parasta on se, että luonto on ihana kaikkina vuodenaikoina.
Kiitos paljon, Miia!
Kiitos, Sini, täytyy myöntää että tykkään siitä itsekin ;o)
Lähetä kommentti