... kun harrastaa jotakin uutta niin kuin vaikkapa taijita.
Jos pieni kiinalainen opettaja pystyy kolmen minuutin alkulämppärin jälkeen menemään kyykkyyn ja venyttämään siitä toisen jalan sivulle melkein spagaattiin, niin ei pitäisi kuvitella että itse pystyy samaan, ainakaan ilman seuraamuksia:
- Polvi/polventaus on viikon kipeä
- Köpöttelee töissä niin hitaasti, että pomokin ihmettelee
- Ei pystykään menemään suppismetsään
- Juuri kun polvi vähän tokenee, nitkauttaa sen niin, että kipu on kahta kauhiampi
- Ei pysty ajamaan kotiin
- Virolainen tk-lääkäri määrää suoralta kädeltä 15 päivää lepoa
- Joutuu makaamaan kaiken päivää ja lukemaan solkenaan dekkareita
- Jumiutuu eteläsuomalaiseen pikkukaupunkiin kesärenkailla, vaikka lunta ja räntää on luvattu koko maahan.
Lopulta kun ei enää jaksa maata, lukea ja syödä, lähtee kohtaloaan uhmaten haukkaamaan raitista ilmaa ja silloin näkeekin yllättäen City of Rotterdamin auringonlaskussa. Ei sittenkään niin huono päivä!
4 kommenttia:
Aijai auts :S Minulla on ollut joskus tuo sama polvitaive jumissa että kipeää on tehnyt kävellä, mutta kyllä silti kävelty on. Joten olet saanut sen venäytettyä(?) oikein kunnolla. Ei saisi olla vahingoniloinen, mutta hieman hihitytti tuo
"Jos pieni kiinalainen opettaja pystyy kolmen minuutin alkulämppärin jälkeen menemään kyykkyyn ja venyttämään siitä toisen jalan sivulle melkein spagaattiin, niin ei pitäisi kuvitella että itse pystyy samaan"
Sinä olet ilmeisesti vain mennyt flown mukana! :) Innoissasi, pahaa aavistamatta.
hietzu, juuri niin, venäytetty on! Kyllä, innoissani koko taijista :-)Pakko on silti vähän kävellä, vaikka lääkärin mielestä olisi pitänyt olla kutakuinkin liikkumatta... mut ehkä se tästä pikkuhiljaa paranee :-)
Kiitos päivän nauruista ja osanotot kivun ja säryn keskelle! Naurut irtosivat siksi, että tuo on niin tuttua. Mä kans harrastan noita, mutta voi mikä tunne se flow on, kun löytää uuden lajin (tai palaa vanhaan) ja on heti ihan innoissaan!
Muistan ikuisesti ensimmäisen joogatuntini vuosia sitten. "Ja sitten hartiaseisontaan!", no minäpä innoissani heilautin kroppani vaadittuun asentoon --> oikeasta lavasta kuului pahaa ennustava naksahdus --> niska ei kääntynyt viikkoon.
Tai toissatalvena, kun kaivoin suksien sijaan lumilaudan kellarista ja suuntasin muina miehinä kohti hyppyrin nokkaa. Teinhän sentään teinityttönä vaikka mitä trikkejä, viis siitä että olen viimeiset kymmenen vuotta laskenut lähinnä suksilla. Hyppy meni tosi hienosti, laskeuduinkin nätisti ja sitten seuraavassa kaarteessa heitinkin jo perinteiset etukanttiruoskat --> tuloksena whiplash-vamma, ja taas sai kulkea tukikaulurin kanssa jonkin aikaa.
Kiitos Töölön tyllerö, onneksi on muitakin, jotka yliarvioivat omat kykynsä :-D Minä en edes harrasta noin rajuja lajeja ja silti välillä käy näin. Vuosi sitten onnistuin saamaan saman ongelman, tosin ei näin pahana "ihan tavallisessa" venyttelyssä, kun tykkäsin kaikesta; opettajasta (eka kertaa miesvetäjän jumpassa), liikkeistä ja musiikista (kunnon heavyä), jota soitettiin riittävän isolla :-D
Lähetä kommentti