Viikonloppuna törmäsin tuulahdukseen lapsuudesta; kaupassa myytiin irtomunia!
Onnellisena täytin kennon niillä. Ja ostinpa vielä samaisen Sjöbergin puikulapottujakin.
Metsä kutsui kolmena päivänä, sillä marjastus jatkuu vielä. Ja voi harmi, metsät ovat täynnä poimimattomia mustikoita! Ensi kesänä ei tätä virhettä tapahdu, että minun mustikkakiintiöni jäisi metsään, sen takaan!
Löysin myös elämäni ensimmäiset suppikset! En ole koskaan ennen nähnyt niitä, mutta nyt tiedän, missä ne luuraavat. Onko jollain hyvä suppispiirakan ohje, ilman pekonia??? Ottaisin mielelläni sen.
Samainen Sjöberg oli ehtinyt tuotteineen myyjäisiinkin. Kuka voisi vastustaa Annabellia, Challengeria tai Nicolaa?!
3 kommenttia:
Mitä ihmettä!? En ole meidän kaupoissa irtomuniin törmännytkään. Huippua että saa itse koota munakennonsa :)
Vai on mustikoitakin vielä metsissä. Minulta meni mustikkakausi tänä syksynä ohitse,mutta bongasin lenkkipolkuni läheisyydestä hyvän mustikkapellon jonne aion suunnistaa ensi syksynä.
aarteita :)
hietzu, minäkin muistan irtomunat vain lapusuudestani ja siitä on aika kauan ;-) Kyllä, metsät ovat täynnä mustikoita... toivottavasti myös ensi kesänä, sillä aion poimia niitä paljon enemmän kuin ne vaivaiset neljä litraa, jotka minulla on nyt.
luminen, niin on ;-)
Lähetä kommentti