Toisena päivänä sainkin työhommat valmiiksi niin, että ehdin vielä kaupungille. Minulla oli kiire, koska Tallinnan ulkopuolella satoi lunta ja luulin (toivoin), että sitä olisi myös vanhassa kaupungissa. No ei ollut, vaan vesisade. Puikkelehdin kujilla, käväisin nukkemuseon kaupassa kysymässä, järjestävätkö he koskaan marionetintekokursseja. Eivät ;-( Ei siis tärpännyt vieläkään: Olen halunnut tehdä itse puisen marionetin siitä asti kun kävin Prahassa. Enkä mitään tavallista, vaan hienon! Voi olla, että minulla on liian suuri usko kykyihini, mutta ei se mitään ;-) Totuus paljastuu sitten joskus, jos onnistun löytämään oikean kurssin ja pääsen toteuttamaan haaveeni.
Osuin porttikongiin, josta avautui ovia ihaniin käsityöläiskauppoihin. En tajunnut missä olin ennen kuin näin alla olevan kyltin. Vuosia sitten ostin Kübarakodasta hatun. Nyt en ostanut, kun tämän reissun hattu oli jo hankittu (ei kai sitä kahta hattua samalla reissulla...?). Olin siis Katariinan Killan kauppakujalla.
Muuta en ehtinytkään, vaan piti rientää laivaan. Märästä säästä huolimatta oikein mukava reissu - työasiat menivät hyvin ja jäi vielä vähän aikaa olla kaupungilla.
3 kommenttia:
Eikös se ole hyvä että uskoo omiin kykyihinsä? Toivottavasti vielä löydät marionettinukkekurssin, jos et, sitten alat värkätä sellaista itse! ;)
Johan okin mainio sarja.
Värikästä ja taitavaa kuvausta...
Kiitos vierailusta...
Tervetuloa uudelleen.
Eko
hietzu, elän toivossa ;-)
Eko, kiitos! Kyllä vaan vierailen, katselin jo hienoja kuviasi enemmänkin.
Lähetä kommentti