Satoi, mutta emme valittaneet vaan lähdimme liikkeelle. Sinisen moskeijan pihalla tapasimme vanhan tutun. Ostimme Istanbul Kartit ja lähdimme sinne, mikä on ollut yhtenään uutisissa:
Ei mellakoitsijoita, vaan ainoastaan puluja, perheitä ja sadetta. Ja aukion laidalla poliisiautoja ja -busseja, joiden himmennettyjen ikkunoiden takana oli kymmeniä poliiseja. Odottamassa mitä... Vaeltelimme pitkin Istiklalia, poikkesimme antikvariaattiin, jossa oli iso ruukku ja pieni vikkelä kissa, tietysti, Istanbulissa on joka paikassa vähintään yksi kissa.
Ajelimme nostalgiaratikalla edestakaisin - tarkoituksella - mutta sitten kävimme ihan tarkoittamatta metrolla Sishanessa. Koskapa metrolla ei osuttu Karaköyhin, mentiin kävellen. Sillä matkalla maistoin elämäni ensimmäiset hörpyt juuri puristettua granaattiomenamehua - ihanaa! Rantaa kohti laskeutuessa tapasimme myös "Kissat rauhan puolesta" ;-D
Koko päivän kävelemisen ja sateen jälkeen kaipasimme lämmikettä, joten mentiinkin vielä kahvilaan. Toinen tytöistä tilasi rohkeasti turkkilaista kahvia. "Pahaa", oli kommentti, puistatuksen kera. Mutta hehtaarikokoiset kakkupalat maistuivat!
Se motoristien vinkki: Laitetaan kengän ja sukan väliin muovipussi: Vaikka kengät kastuisivat, jalat eivät. Istanbulilaisen lähikaupan rahisevat muovikassit toimivat mainiosti!
3 kommenttia:
Jopas on herkullisia kakkupaloja. Kahvia olen vasta lähivuosina opetellut juomaan muulloinkin kuin sunnuntaisin mummolassa, joten saataisi minultakin jäädä turkkilainen kahvi nauttimatta ;P
Noissa sadekuvissa heijastuu kivasti ympäristö märästä maasta.
Heitin sinulle kysymyksiä blogiini, saa vastata jos tahtoo :)
http://hurmioitunut.blogspot.fi/2014/04/2-x-11-haaste.html
Onpa kiva taas nähdä kuvia Istanbulista :) näköjään paikka on jättänyt vaikutuksen minuun! Pikku tutkielmani kahdesta istanbulilaisesta kirkosta, se josta aikaisemmin oli joskus puhetta, on muuten edelleen hukassa...ehkäpä se joku päivä tulee jostain vastaan...
Lähetä kommentti