Vanalinn

Kun muu seurue shoppaili, minä kävin jäätymässä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Pakkanen oli hyydyttänyt useimmat kisaturistit enkä minäkään tarennut muuta kuin ottaa vikkelästi muutaman kuvan. Sitten oli pakko palata sisätiloihin.

Taitoluistelua Tallinnassa

Etelä-Suomen pakkasista matkustimme loppuviikoksi Tallinnan hyytävään kylmyyteen. Olihan siellä tarjolla hienoa TALVIurheilua, nimittäin taitoluistelun EM-kilpailut. Reissu oli oikein onnistunut: Huikeita suorituksia jäällä, uusia tuttavuuksia, huvittavia tapahtumia ja mukavia muistoja pitkäksi aikaa.

Miesten vapaaohjelmasta otin muutaman kuvan, mutta seuraavana päivänä hallin ovella olikin tiukkailmeinen vartija, joka määritteli kamerani ammattilais(!)laitteeksi ja eväsi siltä pääsyn ovien sisäpuolelle. Niinpä hyppäsin taksiin ja ajoin hotelliin. Taksamittari raksutti 143 kroonia. Hotellista otin toisen taksin takaisin Saku Suurhalliin ja kysyin hinnan etukäteen: 135 kroonia (ilman raksutusta,vaikka kyseessä oli ihan virallinen Takso-taksi).

Koska suurin osa ajasta kului hallilla, olin räpsinyt kuvia myös aina bussin ikkunasta. Tässä niistä pari.

Mukavia muotoja

Näissä kipposissa on mielestäni jotain samaa, vaikka ne on valmistettu eri puolella maapalloa. Niiden pehmeät pastellisävyt ovat lisäksi hyvin samanlaisia kuin toisen siskoni kirppislöytöliinassa. Isompi kippo on Arabian palasokeriastia, josta maksoin neljä euroa (siis aika paljon, paitsi että verrattuna tuohon edellisen postauksen Pentikin Paratiisilintuun tietysti mitättömän vähän...). Samaan sarjaan oli tarjolla myös kannellinen hienosokeriastia, mutta sen muoto ei ollut minusta niin herkullinen. Kermanekkaa en nähnyt, olisi kiinnostavaa tietää, millainen se on. Sarjan nimestä ei ole tietoa. Kahdenkymmenen sentin pikku kippo on tehty Kiinassa ja minusta sen kirsikankukka(?)kuvio on kerrassaan liikuttava.

Elämänpuu

Kaksi vuotta sitten minulle tapahtui jotakin täysin odottamatonta, joka muutti elämäni pitkäksi aikaa. Ja olisi voinut muuttaa pysyvästi. Hyvällä onnella, omalla sinnikkyydellä ja läheisten tuella kuitenkin selvisin tilanteesta. Silloin ostin itselleni tämän Pentikin keramiikkapullon. Sen nimi on oikeasti Paratiisilintu, mutta minulle se on Elämänpuu. Vielä nytkin, kun elämäni on normalisoitunut, se muistuttaa minua siitä, että milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa yllättävää. Siksi kannattaa nauttia elämästä ja ihan tavallisesta arjesta pienine ilonaiheineen eikä valittaa tyhjästä. Tietysti minullakin palaa välillä pinna ja joinakin päivinä mikään ei mene niin kuin haluaisin, mutta mielestäni muistan nykyään useammin olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on elämässäni ja siitä, että voin tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista nautin.

Inspiroivia kuvia

Esittelenpä minäkin tässä keinoni estää sisustuslehtikasojen nurkanvaltauksen kodissani. Yhteen aikaan minulle tuli kolmekin sisustuslehteä samaan aikaan, mutta sitten järkiinnyin ja lopetin tilaukset. Silti lehtiä edelleen siunaantuu jostakin. Minulla on ollut tapana repiä kiinnostavat kuvat ja jutut lehdistä ja laittaa ne muovitaskuihin ja kansioihin. Nyt minulla on pari kansiota täynnä ja vähintään yhtä paljon kuvia odottamassa pääsyä kansioon sekä tietysti vielä muutama kasa lehtiä jonottamassa revintään. Säilytän kuvista ne, joissa on minua miellyttävä tunnelma tai jokin yksityiskohta; taulu, tapetti, astioita tms. Lisäksi säilytän tarinat persoonallisista taiteilijoista tai hyödylliset artikkelit vaikkapa entisöinnistä. Nyt kun säilytettäviä leikkeitä on jo paljon, olen aikeissa tehdä eri kansion joululle ja toisen, jossa on selkeästi tietynlaisia sisustuksia (kiinalainen, kreikkalainen jne.). Yhteen kansioon olen saanut aikaiseksi jäänöspalasta kangaskannet. Niillä naamioin tylsän toimistomapin ja tein siitä hauskemman. Halusin tehdä kansista vielä kauniimmat kuin itse kangas oli ja siksi olen kirjaillut kuvioita sieltä täältä.

Oi ihana lumi!

Aamulla makuuhuoneen ikkunasta näkyi niin ihania lumisia puita, että melkein myöhästyin töistä kun jäin räpsimään kuvia. Olisin voinut katsella näitä lumioksia ja maisemaa vaikka koko päivän.

Vastaisku kylmille lattioille

Talossamme tehtiin toissa kesänä laaja ikkunaremontti. Kaikki ikkunat ja parvekkeenovet vaihdettiin. Vedon ja hytinän piti loppua siihen. Mutta nämä pakkaset ovat olleet liikaa; lattia on hyytävän kylmä, vaikka raot on tilkitty. Niinpä minulla on erilaisia sukka- ynnä tossuvaihtoehtoja pikku varpaitteni lämpimänä pitämiseksi.

Arkilämmittimiä ovat itse kudotut tai virkatut tai myyjäisistä hankitut sukat tai tossut. Näitä riittää lähes joka lähtöön. Juhla- ja yökäyttöön on fiinimmät pitsisukat, tässä siskon kutomat. Pitsisukat jalassa näkee kauniimpia unia. Tulipalopakkasilla sujautan jalkaan lisäksi nämä huovuttamani Nukkumatin tossut. Ne ovat palveleet hienosti jo noin kymmenen vuoden ajan. Luulen, että näistä jopa Leningrad Cowboys ilahtuisi! Ainakin tyyli on oikea.

Riikka kyselee

Riikka tekee opinnäytetyötä neuleiden tekijänoikeuksista. Osallistu hänen kyselyynsä Titityyn blogin kautta. Palkintona on lankoja, kuinkas muuten ;o)

Toteutunut täsmätoive

Esitin täsmätoiveen Korvatunturille oikein kuvan kera. Olin nähnyt nämä Rörstrandin Swedish Blue -kahvikupit kirpputorilla ja käynyt pariinkin otteeseen hipelöimässsä niitä. Onneksi joulu oli tulossa niin saatoin hyvillä mielin toivoa niitä! Tarvettahan ei ollut - muuta kuin hirveä hinku saada nuo kauniit sinivalkoiset kupit. Kolmen kuppiparin lisäksi lahjaan kuului yksi yksinäinen lautanen. Joten jos sinulla on kuppi ilman lautasta ja voisit luopua siitä, täällä on sille hyvä koti :-)

Joulu pohjoisessa III

Sinä päivänä tuprutti lunta joka suunnasta. Kävelyretkellä näkyi valkoisen lumen lisäksi enimmäkseen siniharmaita sävyjä. Se sopi hyvin, ne olivat kauniita ja rauhallisia. No Fordsonhan se siinä odottelee kesää. Näitä sinisiä ikkunoita en ollut ennen huomannutkaan. Nyt ne näyttivät hauskoilta, kun pensaissa oli jouluvalot hämärässä päivässä. Näiden kuvien myötä toivotan sinulle, blogini lukija, valoisaa ja onnellista vuotta 2010!

Väinö, joulun iloisin tonttu

Väinö on pieni karhu, joka rakastaa seikkailuja metsissä ja vaaroilla. Väinö on metsäntutkija, joka tekee talvisin lumipeitteen tarkkailulentoja helikopterilla ja tutkii kesäisin pohjoisen kasvilajeja ja pieneläinten elinoloja.
Väinöä ei pakkanen pelota eivätkä itikat kiusaa sitä kesällä.

Joulu pohjoisessa II

Kovassa pakkasessa kävelyllä nuoremman kummilapseni ja Rekun kanssa. Jo puoli viiden aikaan oli kuutamo ja tähtikirkas taivas. Kävelimme katulamppujen ulottumattomissa pientä tietä rantaan ja kuu teki maisemasta sadunhohtoisen. Pakkasviiman nipistellessä poskia ihailimme Otavaa, Orionin vyötä ja muita, tuntemattomia tähtiä. Kaupungissa asuvalle tällainen hetki on elämys.

Joulu pohjoisessa I

Joulunvietossa pohjoisessa toisen siskon luona. Aattoateria ison pöydän ympärillä kynttilöiden hämyisessä valossa lähes sataneljäkymmentävuotiaassa hirsiseinäisessä pirtissä hänen miehensä lapsuudenkodissa. Yli ysikymppinen vanhaisäntä johti edelleen voimakkaalla äänellään joululaulujen yhteislaulua. Siihen oli tällaisenkin seiskan laulajan helppo yhtyä.

Väenpaljous

Tonttulan majataloon on vuosien saatossa kerääntynyt niin paljon väkeä, että tilanne alkaa olla samanlainen kuin eräässä toisessa majatalossa kauan sitten.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

Rentouttava joululahja naisille

Annen ja Ellun touhut jaksoivat yhä naurattaa ja hävettää - jopa kolme iltaa peräkkäin. Kumman kaa on edelleen huvittava. Jopa niin, että dvd tallensi kaikki 20 jaksoa. Sitten pätkin tallennuksen, poistin mainokset, lisäsin jaksojen nimet ja valitsin tunnuskuvat. Sen jälkeen tein levyt ja eilen huiskin kannet kasaan. Tässäpä oivallinen täsmätoivelahja siskoille ja ulkomailla asuvalle ystävättärelle, joka ei ole nähnyt sarjaa aiemmin. Rentoa joulua heille!

Aamu keittiössä

Neljännen adventin aamu on yllättävän valoisa, ehkä lumi saa sen aikaan. Tai se, että nousin myöhään ;o) Joulun tunnelmaa luovat amaryllis sisaren koristelemassa ruukussa ja halvennusmyynnistä hankittu metallinen kynttilanjalka. Aamupalaksi on tarjolla illalla leivottuja lihariisipasteijoita.

Tykkään tästä kynttilänjalasta, mutta oli vikatikki ostaa myös jotain halpoja kynttilöitä. Yksi kynttilä ehti jo kuvaushetken aikana lorauttaa talia liinalle. No, onneksi vain vähän, saan sen varmaan pois kun se on kuivunut.