Hyvää ystävänpäivää!

Vauhdikkaita liukuja ja aurinkoista laskiaisviikkoa toivottelee Pupuneiti Mimosa!

Pieniä ihanuuksia

Komeroa siivotessa putkahti esiin tavaroita, joita en muistanut omistavani! Löysin tämänkin omenalippaan. Siinä oli hauskoja koruja, joita pidin yhteen aikaan paljon. Ja nyt ne ovat olleet vuosia ihan muistamattomissa. Kukkakorvikset olivat in jollain vaaleanpunaisella kaudella. Samoihin aikoihin ostin myyjäisistä liikuttavan pienen vaaleanpunaisen enkelin, joka on minusta edelleen ihana. Tämän 10 gramman punnuksen tarinaa en muista, mutta niin vain se on kulkenut mukana vuosia. Punnuksen ja muiden ihanuuksien alla on parilla kolikolla (markalla) kirppikseltä ostettu liina. Lippaassa oli myös turkoosi kissarossi, joka on jostain käsityöläisten myyjäisistä, samoin kuin pellavalangasta taiteiltu laama. Niitä en ole paljoa pitänyt, mutta Kreikasta ostetut turkoosit helmet ovat olleet kovassa käytössä. Pidän kivihelmistä, vaikka ne painavat enemmän kuin simpukoista saatavat helmet ja Kreikan-hankinta on myös omistamani kauniit vihreät malakiittihelmet.
P. S. Oma kannettavani on jälleen käyttökunnossa. Tässä ilmainen vinkki HP:n kannettavan omistajille: Jos koneesi yhtäkkiä pimenee eikä käynnisty ollenkaan, tarkista HP:ltä, onko siinä valmistuvirhe. Jos on, ei ole merkitystä, onko takuu voimassa vai ei.

Kyllä koettelee ;o(

Tietokoneongelmat ovat taas riesanani. Kummilapsen pelimyllykään ei enää pelitä... En siis pääse kehuskelemaan uudella retrotäkilläni.

Kaikenlaisia koneongelmia on ollut syksystä asti; ensin hajosi työkännykkä, sitten työkannettava, sitten pyykinpesukone. Samaan syssyyn lassahti jääkaappi lopullisesti ja sitten oma kannettava. Ja nyt kummilapsen kone. Onko vika minussa vai missä??? Ystävättärelläni oli selitys asiaan: Minuun yritetään ottaa yhteys universumista! Ilmankos kaikenlaista sattuu! Kameran, television, dvd:n ja auton hajoamista odotellessa...

Ennen - Jälkeen... eiku Kesken

Vaikka blogissa on ollut hiljaista Tallinnan-reissun jälkeen, huushollissa on tapahtunut jotain. Vuodenvaihteessa ilman mitään varsinaista lupausta tuumailin, että tänä vuonna voisin paneutua tavaran vähentämiseen. Kaikenlaista kun on vuosien varrella kertynyt yli oman tarpeen eikä kaikkea voi säilyttää, niin nyt oli aika varata kirppikseltä pöytä ja tyhjennellä paikkoja.

Tästä komerosta piti ottaa Ennen- ja Jälkeen-kuvat, mutta intouduin yhtenä iltana myöhään käymään sitä läpi enkä siinä tohinassa muistanut Ennen-kuvaa. Ehkä se on hyvä, ei hävetä ihan niin paljon. Tämä on siis Kesken-kuva: Osa tavarasta on jo mennyt kirppiskasaan, osa roskiin ja osa odottaa lattialla pääsyä takaisin hyllyille. Komeron vasenta ovea olen vasta vähän raottanut, mutta onneksi se näytti olevan huomattavasti paremmassa järjestyksessä. Tavaran vähentämisestä tulee ihmeen hyvä mieli - ihan kuin olisi saanut paljonkin aikaiseksi - ja mukavaa on myös se, että kauppa kirppiksellä tuntuu käyvän.

P.S. Kaappi näyttää puolityhjänä jopa sotkuisemmalta kuin se oli ennen siivouksen aloittamista. Näinhän siinä käy, kun tavaroita on summamutikassa vedelty ulos sieltä... Huh huh. Lupaan (lähinnä itselleni), että kaappi on kohta supersiisti.

Rhythm

Keittiössä on tähän asti näyttänyt aikaa uusvanha, minun makuuni vähän liian pikkusievä seinäkello, jota olen koko ajan aikonut uudistaa. Sen ajannäyttökin on ollut lähinnä suuntaa-antava, koska se on aina vähän edistänyt. Niinpä se sai luovuttaa paikkansa tänään toiselle. Siskohan tämän ensin bongasi, mutta laski hölmöyksissään takaisin pöydälle. Sillä siunaamalla hänen pelinsä oli pelattu ja minulla oli käsissäni aito 60- tai 70-lukulainen Rhythm! Kello kaipasi vain vähän Vim- ja Windus-käsittelyä ja oli valmis näyttämään aikaa keittiön oven päällä. Rhythmissä on hienot modernit numerot - erityisesti nelonen on makuuni - ja tyylikäs "teak"-viilutus. Siellä hieno Rhythmini nyt raksuttaa tahtia keittiöpuuhilleni.

Vanalinn

Kun muu seurue shoppaili, minä kävin jäätymässä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Pakkanen oli hyydyttänyt useimmat kisaturistit enkä minäkään tarennut muuta kuin ottaa vikkelästi muutaman kuvan. Sitten oli pakko palata sisätiloihin.

Taitoluistelua Tallinnassa

Etelä-Suomen pakkasista matkustimme loppuviikoksi Tallinnan hyytävään kylmyyteen. Olihan siellä tarjolla hienoa TALVIurheilua, nimittäin taitoluistelun EM-kilpailut. Reissu oli oikein onnistunut: Huikeita suorituksia jäällä, uusia tuttavuuksia, huvittavia tapahtumia ja mukavia muistoja pitkäksi aikaa.

Miesten vapaaohjelmasta otin muutaman kuvan, mutta seuraavana päivänä hallin ovella olikin tiukkailmeinen vartija, joka määritteli kamerani ammattilais(!)laitteeksi ja eväsi siltä pääsyn ovien sisäpuolelle. Niinpä hyppäsin taksiin ja ajoin hotelliin. Taksamittari raksutti 143 kroonia. Hotellista otin toisen taksin takaisin Saku Suurhalliin ja kysyin hinnan etukäteen: 135 kroonia (ilman raksutusta,vaikka kyseessä oli ihan virallinen Takso-taksi).

Koska suurin osa ajasta kului hallilla, olin räpsinyt kuvia myös aina bussin ikkunasta. Tässä niistä pari.

Mukavia muotoja

Näissä kipposissa on mielestäni jotain samaa, vaikka ne on valmistettu eri puolella maapalloa. Niiden pehmeät pastellisävyt ovat lisäksi hyvin samanlaisia kuin toisen siskoni kirppislöytöliinassa. Isompi kippo on Arabian palasokeriastia, josta maksoin neljä euroa (siis aika paljon, paitsi että verrattuna tuohon edellisen postauksen Pentikin Paratiisilintuun tietysti mitättömän vähän...). Samaan sarjaan oli tarjolla myös kannellinen hienosokeriastia, mutta sen muoto ei ollut minusta niin herkullinen. Kermanekkaa en nähnyt, olisi kiinnostavaa tietää, millainen se on. Sarjan nimestä ei ole tietoa. Kahdenkymmenen sentin pikku kippo on tehty Kiinassa ja minusta sen kirsikankukka(?)kuvio on kerrassaan liikuttava.

Elämänpuu

Kaksi vuotta sitten minulle tapahtui jotakin täysin odottamatonta, joka muutti elämäni pitkäksi aikaa. Ja olisi voinut muuttaa pysyvästi. Hyvällä onnella, omalla sinnikkyydellä ja läheisten tuella kuitenkin selvisin tilanteesta. Silloin ostin itselleni tämän Pentikin keramiikkapullon. Sen nimi on oikeasti Paratiisilintu, mutta minulle se on Elämänpuu. Vielä nytkin, kun elämäni on normalisoitunut, se muistuttaa minua siitä, että milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa yllättävää. Siksi kannattaa nauttia elämästä ja ihan tavallisesta arjesta pienine ilonaiheineen eikä valittaa tyhjästä. Tietysti minullakin palaa välillä pinna ja joinakin päivinä mikään ei mene niin kuin haluaisin, mutta mielestäni muistan nykyään useammin olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on elämässäni ja siitä, että voin tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista nautin.

Inspiroivia kuvia

Esittelenpä minäkin tässä keinoni estää sisustuslehtikasojen nurkanvaltauksen kodissani. Yhteen aikaan minulle tuli kolmekin sisustuslehteä samaan aikaan, mutta sitten järkiinnyin ja lopetin tilaukset. Silti lehtiä edelleen siunaantuu jostakin. Minulla on ollut tapana repiä kiinnostavat kuvat ja jutut lehdistä ja laittaa ne muovitaskuihin ja kansioihin. Nyt minulla on pari kansiota täynnä ja vähintään yhtä paljon kuvia odottamassa pääsyä kansioon sekä tietysti vielä muutama kasa lehtiä jonottamassa revintään. Säilytän kuvista ne, joissa on minua miellyttävä tunnelma tai jokin yksityiskohta; taulu, tapetti, astioita tms. Lisäksi säilytän tarinat persoonallisista taiteilijoista tai hyödylliset artikkelit vaikkapa entisöinnistä. Nyt kun säilytettäviä leikkeitä on jo paljon, olen aikeissa tehdä eri kansion joululle ja toisen, jossa on selkeästi tietynlaisia sisustuksia (kiinalainen, kreikkalainen jne.). Yhteen kansioon olen saanut aikaiseksi jäänöspalasta kangaskannet. Niillä naamioin tylsän toimistomapin ja tein siitä hauskemman. Halusin tehdä kansista vielä kauniimmat kuin itse kangas oli ja siksi olen kirjaillut kuvioita sieltä täältä.

Oi ihana lumi!

Aamulla makuuhuoneen ikkunasta näkyi niin ihania lumisia puita, että melkein myöhästyin töistä kun jäin räpsimään kuvia. Olisin voinut katsella näitä lumioksia ja maisemaa vaikka koko päivän.

Vastaisku kylmille lattioille

Talossamme tehtiin toissa kesänä laaja ikkunaremontti. Kaikki ikkunat ja parvekkeenovet vaihdettiin. Vedon ja hytinän piti loppua siihen. Mutta nämä pakkaset ovat olleet liikaa; lattia on hyytävän kylmä, vaikka raot on tilkitty. Niinpä minulla on erilaisia sukka- ynnä tossuvaihtoehtoja pikku varpaitteni lämpimänä pitämiseksi.

Arkilämmittimiä ovat itse kudotut tai virkatut tai myyjäisistä hankitut sukat tai tossut. Näitä riittää lähes joka lähtöön. Juhla- ja yökäyttöön on fiinimmät pitsisukat, tässä siskon kutomat. Pitsisukat jalassa näkee kauniimpia unia. Tulipalopakkasilla sujautan jalkaan lisäksi nämä huovuttamani Nukkumatin tossut. Ne ovat palveleet hienosti jo noin kymmenen vuoden ajan. Luulen, että näistä jopa Leningrad Cowboys ilahtuisi! Ainakin tyyli on oikea.

Riikka kyselee

Riikka tekee opinnäytetyötä neuleiden tekijänoikeuksista. Osallistu hänen kyselyynsä Titityyn blogin kautta. Palkintona on lankoja, kuinkas muuten ;o)

Toteutunut täsmätoive

Esitin täsmätoiveen Korvatunturille oikein kuvan kera. Olin nähnyt nämä Rörstrandin Swedish Blue -kahvikupit kirpputorilla ja käynyt pariinkin otteeseen hipelöimässsä niitä. Onneksi joulu oli tulossa niin saatoin hyvillä mielin toivoa niitä! Tarvettahan ei ollut - muuta kuin hirveä hinku saada nuo kauniit sinivalkoiset kupit. Kolmen kuppiparin lisäksi lahjaan kuului yksi yksinäinen lautanen. Joten jos sinulla on kuppi ilman lautasta ja voisit luopua siitä, täällä on sille hyvä koti :-)