Kanavien kaupunki

Amsterdam satunnaisen kävijän silmin: Pyöriä, skoottereita, Vespoja, kanavia, kanavanvarsitaloja, veneitä siirtymiseen paikasta toiseen ja veneitä asumiseen.


Täss on mun koti ja puutarha. Laita postit laatikkoon ja jos tulet kylään, soita ovikelloa.


Naapuri pröystäilee pitsiverhoilla ja raitamarkiisilla.




Voihan sitä maallakin asua, jos näkee ikkunasta kanavan tai pari.






Tai edes Damin katot...


Aurinkoisena iltana kanavanreuna on kuin oma olohuone tai piha, etenkin jos ei omista venettä.


Mutta uimaan ei tee mieli - moni pitää kanavaa roskiksena ;-(


Tätä pitkin pääsee suuremmillekin vesille.




Sydämessäni asustaa vaaleanpunaisia kukkia rakastava hippi.

Dam, Damrak, Amsterdam

Kävin yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla (tosin toisinpäin...) Hollannissa ja Belgiassa. Viikonloppu meni ystävättäreni kanssa Amsterdamissa, kaupungissa, jossa on mukavan rento ja suvaitseva ilmapiiri. Amsterdamissa jokainen voi olla oma itsensä.


Schiphol-lentokentältä pääsee junalla näppärästi suoraan ihanalle, 1800-luvun uusgotiikkaa olevalle Amsterdam Centraal -rautatieasemalle, joka näkyy yllä. Ellei sitten hyppää Schipholissa väärään junaan ja löydä itseään Utrechtistä kuten ystävättäreni ;-) Onneksi maa on niin pieni, ettei tullut kovin suurta mutkaa! Junalippu Schipholista Centraalille maksaa vain 3,70 euroa.


Centraal-asemalta lähtevät kai kaikki raitiovunut niin, että niillä on helppo huristella hotelliin. Me kuitenkin kävelimme asemalta lähtevää Damrakia pitkin Dam-aukiolle, jonka nurkalla RHO-hotellimme sijaitsi. Parasta hotellissa oli sijainti, kaunis aula ja tilava huone.


Dam-aukion reunoilla ovat Koninklijk Paleis (kuninkaallinen palatsi), Nieuwe kerk (uusi kirkko) ja valkoinen kivinen kansallismonumentti vuodelta 1956. Monumentin portaat ja sitä ympäröivät ravintolat ja kahvilat houkuttelevat virkistäytymään ja nauttimaan kansainvälisestä tunnelmasta.


Lisää tunnelmia Amsterdamista ja muualta lähipäivinä ;-)

Frankin puutarhapäiväkirjat

Vuoden 1955 maaliskuussa Frank saa remontit tehdyksi (vinttihuone valmis, askarteluhuone tapetoitu) ja voi keskittyä ajattelemaan tulevaa kesää. Maaliskuun 24:s hän tilaa taimia puutarhaansa:

Avomaan(?)viini 1
Villiviini 2
Rosa rugosa Hansa 1 (kurtturuusu)
Syreenihortensia 2
New Dawn 1 (vaaleanpunainen köynnösruusu)
Peace 2 (ruusu)
Crimson Glory 2 (teeruusu)
Metsämansikka 100
Victoria-kukka 1 (syysasteri/jättilumme?)
Cydonia 2 (Kvitteni?)


Harrastelijapuutarhuri löytää puutarhakalenterista tärkeää tietoa ja joka kuulle ohjeet, mitä puutarhassa pitäisi tehdä. Toukokuun toimiin kuuluu mm. ruusujen myrkyttäminen DDT:llä, mutta DDT:n käytöstä ei Frankin päiväkirjassa ole merkintää, vaikka jollain hän myrkyttää omenapuut. DDT:n käyttö puutarhassa kielletään Suomessa vasta 15 vuoden kuluttua vuonna 1969.


Toukokuu on kiireistä aikaa; Frank istuttaa tilatut kasvit samoin kuin perunat, leikkaa ruohikon, istuttaa porkkanat, palsternakat, yrtit ynnä muut keittiöpuutarhaan. Touhua riittää aamusta iltaan.


Kesäkuussa Frankilla on apulainen, koska päiväkirjaan on kirjattu tekemiset nuoremman ihmisen käsialalla: Ruohomattoa paikattu, autotallin seinusta uudelleenrakennettu kivistä, herneet, pavut ja kurkut istutettu.

Heinäkuussa Frank saa jo mansikoita useita litroja päivässä. Peruna on kukassa 28. heinäkuuta. Mutta elokuussa alkaa varsinainen sadonkorjuu: Litratolkulla mansikoita ja vattuja, ensimmäiset kurkut 11. päivä, ja 10 litraa viinirypäleitä kuun puolivälin jälkeen. Loppukuussa kurkkuja tulee kymmenittäin. Mitä Frank tekee näillä puutarhan antimilla? Onko hänellä keittiössä ahertava vaimo vai myykö hän satoa naapureille? Se jää salaisuudeksi.


Frank on tehnyt vuoden 1955 puutarhakalenteriinsa myös seuraavan vuoden merkinnät. Saiko hän vuoden 1956 kalenterin liian myöhään vai oliko vuosien satojen vertailu helpompaa, kun tiedot olivat samassa kirjassa?


En tiedä, mutta minullapa on vuoden 1956 puutarhakalenteri odottamassa sitä aikaa, jolloin omistan ikioman puutarhan tai edes pienen pihan!

Lankalauantaina

Kaikenlaista kevät- ja muuta puuhaa on meneillään, joten blogille ei ole oikein ollut aikaa. Mutta täällä ollaan, iloisella mielellä ja tohinan keskellä keväästä nauttien!

Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille toivottavat Kuukki, Mimosa, Sambu ja tiput!

70-luvulta?

Oranssia ja ruskeaa... Tein mukavan löydön; ei mitään retroa vaan todennäköisesti aitoa 70-lukulaista. Pakkausten nuhjuisuus kertoo vuosien (vuosikymmenten?) säilytysajasta.


Ihkauudet Pirta-pussilakanat 3 euroa/kpl. Ei pöhkömpi löytö!


Nämä ilahduttavat jossain vaiheessa pohjoisen sukulaisia, siellä kun on joku ruskeasta tykkäävä.

Pieni annos kerralla

Talviloma alkaa olla takana; tein pikku reissun, ulkoilin paljon auringonpaisteessa ja kuvasin jäänlähtöä ja sulavia rantoja. Ja aloitin kevätsiivoukset!



Kerrankin ajoissa! Minusta tuntuu, että olen tällä hetkellä energisempi kuin pitkään aikaan. Olen oppinut (tai paremminkin lukenut kampaajalla lehdestä), että siivouksessa kannattaa heti aluksi päättää joko siivoamiseen käytettävä aika (esim. 1 tunti) tai rajata siivottava alue. Silloin ei työmäärä tunnu ylivoimaiselta.



Raivasin varastoa raa´alla kädellä ja luovuin ylimääräisistä huonekaluista. Kierrätyskeskuksessa ottivat mielellään vastaan pari pöytää, sängyn, matkalaukun, mattoja ja vanhan mankan. Yhden kunnostettavan nojatuolin vein kaatopaikalle, koskapa minulla ei ole ollut aikaa eikä paikkaa kunnostaa sitä. Tavaran vähentämisestä tuli ihmeen kevyt olo! Ja ihan taatusti minulla on vieläkin yhtä sun toista yli oman tarpeen ;o)


Tämän päivän siivoukset rajasin ruoka- ja maustekaappiin ja niin homma tuli tehdyksi ;-D Ja onhan tässä vielä iltaa jäljellä - saatanpa tehdä jotain muutakin hyödyllistä...

Tästä nousee maineenne

Pallukkakynttilöiden (ja "jalkojen") euron hintaan sisältyi myös painotuote vuodelta 1960. Luulen, että siitä on minulle paljon iloa!


Edellinen omistaja lienee ollut oikea kakkumaakari, jonka bravuurinumero on ollut tosca- tai ambrosiakakku. Tämä aukeama on nimittäin useimmin avattu, ainakin töhryjen määrästä päätellen. Ja onhan tuossa ikioma kakku oululaisillekin!


Vihkosessa on ihanat kuvat. Kovin monta niitä ei ole, suurin on tuo keskiaukeaman leivonnaiskuva. Mutta näistä kattauskuvista näkee niin hyvin tuon ajan tyylin. Yksinkertaista, selkeää ja kaunista.


Mainokset ovat huvittavia, niin hillittyjä verrattuna nykyisiin. Mainoslauseet ;-D


Tuollainen kotona leivottu pitkopulla maistuisi kyllä milloin tahansa!


En tiedä, miten ihmeessä olen tullut toimeen ilman tätä mainiota vihkosta. Sen 107 leivinohjetta taatusti tekevät maailmasta paremman - ainakin maukkaamman ;o)

Pallukoita

Löytyipä mielenkiintoinen pieni pahvilaatikko osto- ja myyntiliikkeestä! Pieni mutta painoi kuin synti.


Kurkistin laatikkoon ja kas kummaa, siellähän olikin aarre!




Kannoin laatikon tiskille ja kysyin hintaa. "Oliskohan se euron." Aloin nostaa kantta pois, kun myyjä sanoi: "Niin, siinä on muttereita." Myyjä oli siis noteerannut vain "kynttilänjalat":


Ymmärrättehän, mies... Kuvaako tämä tapahtuma yleisemminkin, kuinka eri tavalla mies ja nainen näkevät maailman?

Tässä koko aarre (ilman niitä miesten tavaroita):


Samaan huikeaan euron hintaan tuli kyllä vielä muutakin, se seuraavassa postauksessa.

Kymmenen sentin enkeleitä

Monta vuotta sitten näin taiteilijaystävälläni enkelikansion; ihania kuvia enkeleistä, tietoa niistä, runoja jne. Silloin päätin myös tehdä kansion itselleni, koska ikonimaalauksen myötä olin jo aiemmin kiinnostunut enkeleistä ja haalinut tietoa ja kuvia niistä. Eniten minulla on (tietysti) kuvia ikoneista, mutta valikoidusti muitakin enkeleitä. Tiesittekö muuten, että Raamatun mukaan kaikki enkelit ovat miespuolisia olentoja, tosin hyvin kauniita, mutta ehdottomasti miehiä?


Nyt pistäydyin pitkästä aikaa Fidassa ja löysin sieltä nämä ihanat, vanhat enkelikuvat. Ne eivät ole postikortteja, vaan jotain muita kuvia. Jaettu ehkä rippikoulussa, kuka tietää. Kuvat maksoivat 10 senttiä kappale. Nämä pääsevät ilman muuta enkelikansiooni, kun sen teen.


Samalla käynnillä löysin myös nämä kaksi postikorttia ehkä 50- tai 60-luvulta. Kääntöpuoli on pelkkää tyhjää, ei mitään kuvaa. Tiedän, että tällaisia kortteja läheteltiin ennnen vanhaan, sillä muistan kotona nähneeni tällaisen saadun kortin täynnä tekstiä. Kortteihin on painettu valmiiksi 25 pennin postimerkit ja toiseen lisäksi liimattu viiden pennin merkki. Olisipa mukava tietää, minä vuonna kortin on voinut lähettää 25 tai 30 pennillä!