Valokuvatorstai: Kaikki käy

Ihan yhtä hyvin kuin kesäinen ilta-aurinko

minulle kelpaa myös salaperäinen sumu.

Lisää kaikki käy -otoksia täällä.

Viimeisenä aamuna - Istanbul 9

Olimme päättäneet nousta kuudelta nähdäksemme heräävän kaupungin. Heräsin itsestään klo 5.35 ja pian serkkukin virkosi. Avasin ikkunan, kurkin ulos - ei mitään liikettä missään. Samassa alkoi kaikua rukouskutsu pimeässä aamussa. Kuuntelimme sen, puimme ja lähdimme ulos.

Askelemme kävivät tietysti kohti Hagia Sofiaa ja Sultanahmet-moskeijaa. Kaduilla oli tyhjää ja äänetöntä. Suihkulähdekään ei toiminut. Rauhallista, kunnes muutama kiinalainen saapui kuvaamaan viereemme.

Ja yksi mukava brasilialainen, joka halusi välttämättä näyttää, kuinka helppoa kuvien ottaminen on jalustan kanssa. Räpläsi kamerani kiinni omaan jalustaansa ja otti muutaman kuvan; kaikki huonompia kuin käsivaralta ottamani ;-) Kiva juttutuokio silti ja olihan kamerani hänelle outo, koska hänellä oli Nikon ja minulla Canon.

Hetki ennen auringonnousua linnut heräsivät. Valot sammutettiin Hagia Sofiasta ja Sultanahmetista, josta alkoi purkautua rukoilijoita.

Sininen moskeija oli taas vaaleanpunainen. Olimme valmiit lähtemään hotelliin, aamiaiselle ja kohti kotimaata.

Kohtaamisia - Istanbul 8

Tiesin (luulin), että Istanbul on moskeijoiden kaupunki. Mutta sehän onkin kissojen kaupunki!

Näimme useamman kuin yhden vanhan ihmisen tuovan kissoille ruokaa puistoihin iltaisin ja kissat ovatkin hyväkuntoisia ja kiiltäväturkkisia. - Alman Cesmesi -puisto

"Meen aina tästä sisään." Ja niinhän se meni. - At Meydani Sokak

Nokoset - Bab-I Humayun Caddesi

Nokoset auringonpaisteessa - Kariye Camiin (eli Khora-kirkon) edusta

"Tuu lähemmäs, astun tästä sun olalle." - Kiviaita Kariye Camiin vieressä

"Minä ja Atatürk" - Kirjabasaari

"Kato, tuolla on ruokaa!"
"Ei nyt ehi, mulla on kaverinpesu kesken."
- Kirjabasaari

"Kääk, mikä sade!" - Kiviaita, Süleymaniye

Muukalainen Süleymaniyessa

"Minä nukun nyt." Ei se mitään, että korva on rutussa... - Kirjakauppa, Kadiköy

Kissa, joka on haistellut hännänpäätä niin paljon, että väri siitä on tarttunut nenänpieleen ;-) Penkin takana Kuikkija. - Puisto, Fatih

Kuikkija - Puisto, Fatih

Aseman takakujan kulkija - Sirkeci

"Mulleko puhut?"

Hölköti, hölköti...

"Täältä tullaan!"

"Ollaanko kamuja?"

"Oho, mitä tuolla on???"

Ei siellä ollukkaa mittää." - Sultanahmet

Pikkuleipiä Aasiasta - Istanbul 7

Kun matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Aasiaan, se tapahtui siten, että hyppäsimme taksiin, huristelimme Bosporinsalmen siltaa Besiktasista Üsküdariin, jossa haahuilimme hetken, ja palasimme samaa tietä takaisin. Näin oli Aasian-matkailuni aloitettu! Tämä tapahtui ensimmäisellä Istanbulin-reissulla vuonna 1995.

Koskapa serkkuni ei ollut käynyt koskaan Aasiassa, ehdotin nyt, että hänkin aloittaisi Aasian-matkailunsa Istanbulissa. Mutta ei taksilla, vaan ylittäisimme Bosporin kuten paikalliset vapurilla. Menimme lippuautomaatille ja laitoimme kolikoita masiinaan kuin vanhat tekijät. Mutta yllätys yllätys, sieltäpä ei tullutkaan punaista muovipolettia. Vehje sylkäisi ulos pienen, paksun metallikolikon. Taas sama epäuskoisuuden tunne; tämäkö muka lippu?

Salmessa käy aikamoinen sutina, rahtilaivoja, vapureita, risteilyaluksia ja pikku veneitä. Me istumme, syömme simitejä, räpsimme kuvia ja nautimme satunnaisista roiskeista, tuulesta ja Bosporista! Ohitamme Neidontornin ja Haremin lauttasataman, samoin taakse jää Haydarpasan rahtisatama, jossa seisoo Ital Oriente täynnä kontteja. Ja sitten edessä on se paikka, johon olen jo vuosia halunnut päästä käymään - vuonna 1872 avattu Haydarpasan rautatieasema, josta junat lähtevät Aasiaan.

Mutta se ei käy päinsä, sillä asema vaurioitui pahasti tulipalossa vuoden 2010 marraskuussa. Nyt se on suljettu Istanbul-Ankara-pikarautatien ja Bosporinsalmen alittavan rautatietunnelin rakennustöiden vuoksi. Siispä menemme Haydarpasan sijaan Kadiköyhin.

Kadiköyssä poikkeamme kirjakauppaan, jonka lattialla auringonpaisteessa nukkuu kissa ihan reporankana. Ei muka ymmärrä puhetta, vaikka kaikki muut Istanbulin kissat ovat hyvinkin keskustelleet kanssamme. Kaupan yläkerran kuppilassa juomme omenateetä ja sitten lähdemme tutkimaan ympäristöä. Osumme ruokakujalle: Tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, tuoretta kalaa, säilöttyjä kasviksia ja kaikkea tarpeellista. Me ostamme vain omenateetä, kunnes huomaamme leivoskaupan ja toisenkin. Valikoimme kumpikin mieluisia pikkuleipiä pusseihin, illalla on aikomus herkutella!

Ylhäällä oikealla olevat olivat parhaita, sisällä omenahilloa ja pistaasipähkinää.

Palaamme pikkuleipäpusseinemme satamaan ja ostamme liput. Oho, paluumatka onkin kalliimpi - 3,50 liiraa per nuppi! Kävelemme vapuriin ja huomaamme, että ostimme liput väärästä paikasta, ilmeisesti kilpailevasta yrityksestä. Nimittäin ihan vapurin luona on toinen lipunostopaikka. Ja lippu oli taas erilainen; muovinen lippu, jossa oli kaksi matkaa. Lippu on näköjään joka kerta erilainen :-)

Palaamme Eurooppaan iltapäivän auringossa ja udussa. Udun keskeltä erottuvat Sultanahmet, Hagia Sofia, Topkapin katot ja monenmonta moskeijaa. Ihana Bospori!