Uusia mielikuvia

Amsterdamin hupiviikonlopun jälkeen hyppäsin junaan ja suuntasin Brysseliin.

Brysselistä mielessäni oli yhden aiemman käynnin perusteella kaksi asiaa; Atomium, belgialaisten vastine Eiffel-tornille,


sekä Berlaymont, Euroopan komission päämaja. Atomium oli hieno illan pimetessä, mutta kaikkien pallukoiden teräskuoret olikin juuri uusittu. Ja se on valtava! Palloissa on erilaisia näyttelyitä ja pallosta toiseen kuljetaan hisseillä. Ylimmässä pallossa on ravintola, jossa tarjotaan huonoa ruokaa (asiakkaani mielipide ;-)).


Berlaymont on myös suunnattoman suuri, mutta ikävä kyllä myös ruma.

Saavuin Brysseliin sunnuntai-iltana, mikä on usein tylsä saapumisaika. Hotelli oli rauhallisella esikaupunkialueella; huoneen ikkunasta näkyi lähikuppila ja kirkko. Lähdin kuppilaan toiveenani saada syötävää. En saanut, siellä tarjottiin vain juotavaa, joten piti keksiä jotain muuta.


Arvasin, että löytäisin läheltä turkkilaisen pikkupuodin ja niinhän siinä kävi. Ostin juotavaa ja jatkoin matkaa. Osuin kolmen nauravaisen kosovolaisen katukeittiöön. Vaikka asiakkaita oli jatkuvana virtana, palvelu sujui ja juttu luisti - myös minun kanssani, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Kun he kuulivat minun olevan Suomesta, he sanoivat tietävänsä Ahtisaaren rauhanneuvotteluista. Ja minusta tuntuu, että Ahtisaaren ansiosta sain aivan erityishyvää palvelua!


Kotona huomasin ottaneeni runsaasti kuvia lyhtypylväistä, mutta ne olivatkin Brysselissä kauniita. Niille on jopa oma museonsa, jossa en (tietenkään) ehtinyt käydä.






Viimeisenä iltana katselin katunäkymää, kun yhtäkkiä vastapäisen talon avoimesta ikkunasta hipsi kissa ulos.


Siinä se istuskeli ikkunalaudalla ja pesi itseään kunnes kääntyi ja meni sisälle. Taisin seurata killin normaaleja iltarutiineja ;-)


Luulenpa käyväni joskus Brysselissä lomailemassa, niin mukavalta kaupunki tuntui nyt.