Kijk-Kubus ja muuta arkkitehtuuria

Brysselistä hurautin junalla takaisin Hollantiin; nyt Rotterdamiin. Puolipilvinen kuuma päivä teki junan ikkunasta nähdystä maisemasta epätodellisen.


Rotterdamista tiesin vain, että se on maailman kolmanneksi suurin satama (1. Shanghai 2. Singapore) ja hyvin moderni kaupunki. Olin nähnyt jossain kuvan hassuista taloista ja ne halusin nähdä ainoana vapaailtanani - kaikki muu nähtävä sai jäädä toiseen kertaan.


Arkkitehti Piet Blomin vuonna 1984 suunnittelema, Blaakin metroaseman vieressä oleva Kijk-Kubus eli kuutiotalot näyttävät siltä, että lattiat ovat varmaan vinot ;-) Sisältä ne ovat kuvien perusteella kuitenkin aika normaaleja (yksi huoneisto on päivisin auki yleisölle, mutta harmillisesti ei iltaisin).


Mutta katsokaan kuinka inhottavan roskaista talojen edusta oli! Ehkä siinä on päivällä tori tai jotain, illalla vain roskia...


Blaakista kävelin summamutikassa seuraavalle metroasemalle (Beurs) ja kuvasin, mitä eteen tuli. Ja tulihan sitä ;-D

Uskokaa tai älkää, tässä on koko Euroopan ihkaensimmäinen pilvenpiirtäjä:


Het Witte Huis eli Rotterdamin Valkoinen talo, rakennettu vuonna 1898. Arkkitehti W. Molenbroekia inspiroivat amerikkalaiset toimistorakennukset ja Art Nouveau. 10-kerroksinen, 43 metriä korkea Het Witte Huis oli Euroopan korkein rakennus vuoteen 1923 asti. Nykyihmisen silmään ei oikein näytä pilvenpiirtäjältä...

Beursin aseman luona on Het Havenmuseum, satamamuseo, ulkona ja meressä. Museo esittelee Rotterdamin satamaa vuodesta 1850 vuoteen 1970.



Täydellisesti kunnostettuja historiallisia kuljetusaluksia, höyrykoneita ja satamahärveleitä joka lähtöön. Varmasti kiinnostava paikka käydä silloin, kun kaikki on auki!


Pääsin myös näkemään sitä, mistä Hollanti on kuuluisa; kanavistaan ja tuulimyllyistään! Olin valitellut hollantilaiselle kollegalleni, että olen ollut jo monta päivää Hollannissa näkemättä yhtään "oikeaa" tuulimyllyä - niitä nykyaikaisiahan oli kyllä joka puolella.


Kävimme Kinderdijkissa, jossa on 16 vanhaa tuulimyllyä, kaikki edelleen toimintakunnossa!


Vanhimmat tuulimyllyt on rakennettu 1700-luvulla ja niitä käytettiin 1940-luvun lopulle asti.


Syy siihen, että nämä tuulimyllyt pidetään edelleen kunnossa, on se, että jos/kun nykyajan hienot laitteet pettävät, vanhat tuulimyllyt toimivat!

Uusia mielikuvia

Amsterdamin hupiviikonlopun jälkeen hyppäsin junaan ja suuntasin Brysseliin.

Brysselistä mielessäni oli yhden aiemman käynnin perusteella kaksi asiaa; Atomium, belgialaisten vastine Eiffel-tornille,


sekä Berlaymont, Euroopan komission päämaja. Atomium oli hieno illan pimetessä, mutta kaikkien pallukoiden teräskuoret olikin juuri uusittu. Ja se on valtava! Palloissa on erilaisia näyttelyitä ja pallosta toiseen kuljetaan hisseillä. Ylimmässä pallossa on ravintola, jossa tarjotaan huonoa ruokaa (asiakkaani mielipide ;-)).


Berlaymont on myös suunnattoman suuri, mutta ikävä kyllä myös ruma.

Saavuin Brysseliin sunnuntai-iltana, mikä on usein tylsä saapumisaika. Hotelli oli rauhallisella esikaupunkialueella; huoneen ikkunasta näkyi lähikuppila ja kirkko. Lähdin kuppilaan toiveenani saada syötävää. En saanut, siellä tarjottiin vain juotavaa, joten piti keksiä jotain muuta.


Arvasin, että löytäisin läheltä turkkilaisen pikkupuodin ja niinhän siinä kävi. Ostin juotavaa ja jatkoin matkaa. Osuin kolmen nauravaisen kosovolaisen katukeittiöön. Vaikka asiakkaita oli jatkuvana virtana, palvelu sujui ja juttu luisti - myös minun kanssani, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Kun he kuulivat minun olevan Suomesta, he sanoivat tietävänsä Ahtisaaren rauhanneuvotteluista. Ja minusta tuntuu, että Ahtisaaren ansiosta sain aivan erityishyvää palvelua!


Kotona huomasin ottaneeni runsaasti kuvia lyhtypylväistä, mutta ne olivatkin Brysselissä kauniita. Niille on jopa oma museonsa, jossa en (tietenkään) ehtinyt käydä.






Viimeisenä iltana katselin katunäkymää, kun yhtäkkiä vastapäisen talon avoimesta ikkunasta hipsi kissa ulos.


Siinä se istuskeli ikkunalaudalla ja pesi itseään kunnes kääntyi ja meni sisälle. Taisin seurata killin normaaleja iltarutiineja ;-)


Luulenpa käyväni joskus Brysselissä lomailemassa, niin mukavalta kaupunki tuntui nyt.

Kanavien kaupunki

Amsterdam satunnaisen kävijän silmin: Pyöriä, skoottereita, Vespoja, kanavia, kanavanvarsitaloja, veneitä siirtymiseen paikasta toiseen ja veneitä asumiseen.


Täss on mun koti ja puutarha. Laita postit laatikkoon ja jos tulet kylään, soita ovikelloa.


Naapuri pröystäilee pitsiverhoilla ja raitamarkiisilla.




Voihan sitä maallakin asua, jos näkee ikkunasta kanavan tai pari.






Tai edes Damin katot...


Aurinkoisena iltana kanavanreuna on kuin oma olohuone tai piha, etenkin jos ei omista venettä.


Mutta uimaan ei tee mieli - moni pitää kanavaa roskiksena ;-(


Tätä pitkin pääsee suuremmillekin vesille.




Sydämessäni asustaa vaaleanpunaisia kukkia rakastava hippi.

Dam, Damrak, Amsterdam

Kävin yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla (tosin toisinpäin...) Hollannissa ja Belgiassa. Viikonloppu meni ystävättäreni kanssa Amsterdamissa, kaupungissa, jossa on mukavan rento ja suvaitseva ilmapiiri. Amsterdamissa jokainen voi olla oma itsensä.


Schiphol-lentokentältä pääsee junalla näppärästi suoraan ihanalle, 1800-luvun uusgotiikkaa olevalle Amsterdam Centraal -rautatieasemalle, joka näkyy yllä. Ellei sitten hyppää Schipholissa väärään junaan ja löydä itseään Utrechtistä kuten ystävättäreni ;-) Onneksi maa on niin pieni, ettei tullut kovin suurta mutkaa! Junalippu Schipholista Centraalille maksaa vain 3,70 euroa.


Centraal-asemalta lähtevät kai kaikki raitiovunut niin, että niillä on helppo huristella hotelliin. Me kuitenkin kävelimme asemalta lähtevää Damrakia pitkin Dam-aukiolle, jonka nurkalla RHO-hotellimme sijaitsi. Parasta hotellissa oli sijainti, kaunis aula ja tilava huone.


Dam-aukion reunoilla ovat Koninklijk Paleis (kuninkaallinen palatsi), Nieuwe kerk (uusi kirkko) ja valkoinen kivinen kansallismonumentti vuodelta 1956. Monumentin portaat ja sitä ympäröivät ravintolat ja kahvilat houkuttelevat virkistäytymään ja nauttimaan kansainvälisestä tunnelmasta.


Lisää tunnelmia Amsterdamista ja muualta lähipäivinä ;-)

Frankin puutarhapäiväkirjat

Vuoden 1955 maaliskuussa Frank saa remontit tehdyksi (vinttihuone valmis, askarteluhuone tapetoitu) ja voi keskittyä ajattelemaan tulevaa kesää. Maaliskuun 24:s hän tilaa taimia puutarhaansa:

Avomaan(?)viini 1
Villiviini 2
Rosa rugosa Hansa 1 (kurtturuusu)
Syreenihortensia 2
New Dawn 1 (vaaleanpunainen köynnösruusu)
Peace 2 (ruusu)
Crimson Glory 2 (teeruusu)
Metsämansikka 100
Victoria-kukka 1 (syysasteri/jättilumme?)
Cydonia 2 (Kvitteni?)


Harrastelijapuutarhuri löytää puutarhakalenterista tärkeää tietoa ja joka kuulle ohjeet, mitä puutarhassa pitäisi tehdä. Toukokuun toimiin kuuluu mm. ruusujen myrkyttäminen DDT:llä, mutta DDT:n käytöstä ei Frankin päiväkirjassa ole merkintää, vaikka jollain hän myrkyttää omenapuut. DDT:n käyttö puutarhassa kielletään Suomessa vasta 15 vuoden kuluttua vuonna 1969.


Toukokuu on kiireistä aikaa; Frank istuttaa tilatut kasvit samoin kuin perunat, leikkaa ruohikon, istuttaa porkkanat, palsternakat, yrtit ynnä muut keittiöpuutarhaan. Touhua riittää aamusta iltaan.


Kesäkuussa Frankilla on apulainen, koska päiväkirjaan on kirjattu tekemiset nuoremman ihmisen käsialalla: Ruohomattoa paikattu, autotallin seinusta uudelleenrakennettu kivistä, herneet, pavut ja kurkut istutettu.

Heinäkuussa Frank saa jo mansikoita useita litroja päivässä. Peruna on kukassa 28. heinäkuuta. Mutta elokuussa alkaa varsinainen sadonkorjuu: Litratolkulla mansikoita ja vattuja, ensimmäiset kurkut 11. päivä, ja 10 litraa viinirypäleitä kuun puolivälin jälkeen. Loppukuussa kurkkuja tulee kymmenittäin. Mitä Frank tekee näillä puutarhan antimilla? Onko hänellä keittiössä ahertava vaimo vai myykö hän satoa naapureille? Se jää salaisuudeksi.


Frank on tehnyt vuoden 1955 puutarhakalenteriinsa myös seuraavan vuoden merkinnät. Saiko hän vuoden 1956 kalenterin liian myöhään vai oliko vuosien satojen vertailu helpompaa, kun tiedot olivat samassa kirjassa?


En tiedä, mutta minullapa on vuoden 1956 puutarhakalenteri odottamassa sitä aikaa, jolloin omistan ikioman puutarhan tai edes pienen pihan!

Lankalauantaina

Kaikenlaista kevät- ja muuta puuhaa on meneillään, joten blogille ei ole oikein ollut aikaa. Mutta täällä ollaan, iloisella mielellä ja tohinan keskellä keväästä nauttien!

Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille toivottavat Kuukki, Mimosa, Sambu ja tiput!

70-luvulta?

Oranssia ja ruskeaa... Tein mukavan löydön; ei mitään retroa vaan todennäköisesti aitoa 70-lukulaista. Pakkausten nuhjuisuus kertoo vuosien (vuosikymmenten?) säilytysajasta.


Ihkauudet Pirta-pussilakanat 3 euroa/kpl. Ei pöhkömpi löytö!


Nämä ilahduttavat jossain vaiheessa pohjoisen sukulaisia, siellä kun on joku ruskeasta tykkäävä.